Kun mainitaan sana "muutos", on tällä usein negatiivinen pohjakaiku varsinkin musiikin saralla. Maailmasta löytyy kymmenittäin esimerkkejä yhtyeistä, jotka ovat päivitelleet soundiaan uransa aikana ja siinä ohessa nostattaneet kirjavia tunteita faniensa keskuudessa. Vaikka muutokset harvoin koetaan myönteisinä, on myös niitä tapauksia, joille nämä ovat tehneet pelkästään hyvää. Saksalainen electronic/metalcore-yhtye Electric Callboy on tästä hyvä esimerkki.

Nimensä vaihtanut, jäsenistöään muokannut ja ilmaisuaan humoristisempaan sekä popimpaan suuntaan päivittänyt yhtye on nostanut profiiliaan selkeästi viimeisten vuosien aikana. Siinä missä bändin meininki tuntui aiemmin turhankin keskinkertaiselta ja ryppyotsaiselta, on nykypäivän Electric Callboy yhtye, joka pitää hauskaa. Bändin käsittelyssä raskaampi ilmaisu muuttuu juuri sopivasti kieli poskessa tehdyksi metallijumputukseksi, joka löytää vaivattomasti paikkansa niin metallikeikoilta kuin kuntosalitreenin ja kotibileiden taustanauhaltakin. Raskaus ja popimpi ilmaisu harvemmin kietoutuu yhteen näin herkulliseksi keitokseksi. Todellista bilecorea siis!

Electric Callboy pohjusti tuoreinta "Tekkno"-täyspitkäänsä yli vuoden ajan. Ennakkoon julkaistut kappaleet tuntuivat uppoavan musiikkikansan hermoon kuin kuuma veitsi voihin, sillä kappaleet We Got the Moves, Pump It sekä Spaceman herättivät runsaasti positiivista pöhinää. Olipa yhtye jossain vaiheessa tyrkyllä Saksan euroviisuedustajaksikin, joka oli omiaan räjäyttämään ryhmän näkyvyyden uudelle tasolle. Eikä suosio tyhjästä syntynyt, sillä uudet kappaleet olivat hävyttömän toimivia rykäisyjä, jotka tarttuivat kuuloelimiin kuin purkka konsanaan.

Tekkno on tekijöidensä ensimmäinen uudella nimellä varustettu täyspitkä. Vuoden mittaan kertyneet odotukset ovat nousseet koviksi, mutta tästäkään huolimatta yhtye ei petä, sillä tarjolla on kaikin puolin viihdyttävä albumi. Aiemmin julkaistut huippuvedot saavat seurakseen kiekollisen tasavahvaa jorausmetallia, josta ei pahemmin narisemisen aihetta löydy. Komean kertosäkeen omaava Mindreader, mukana pomppimaan vaativa Arrow of Love sekä raskaasti paahtava Parasite solahtavat hienosti albumille tarjoten sitä samaa tarttuvaa ja menevää metallia kuin sinkkumuodossakin julkaistut kappaleet. Ei ehkä aivan yhtä napakymppiosastoa, mutta silti erittäin toimivaa menoa. Tekkno Train puolestaan vetää sanoituspuolella homman ihan läskiksi kun taas Neon on enemmän poppia kuin metallia. Yhtä kaikki, musiikki toimii ja kuulostaa hyvältä. Ainoastaan alle kaksiminuuttinen Hurrikan tuntuu ensipyöräytyksellä enemmän kuriositeetilta kuin oikealta biisiltä, mutta niin vain veto nostaa pisteitään kuuntelukertojen kasvaessa.

Electric Callboy lunastaa ne odotukset, jotka sitä kohtaan on timanttisten sinkkuvetojen myötä asetettu. Tekkno on pirteä, hyväntuulinen ja tarttuvalla musiikilla täytetty metallialbumi. Vaikka biisikattaus ei kokonaisuudessaan aivan hittivetojen tasolle nouse, on albumilta siltikään hankala löytää suoranaista kritisoitavaa. Toivotaan, että Electric Callboy jatkaa lentoaan jatkossakin yhtä vakuuttavasti, sillä yhtyeen kaltaisia väriläiskiä on metallimusiikin kentällä aivan liian vähän.