Toimintaleffa on jostain kumman syystä leffa, jossa pahoinpidellään jotakin, onpa tuote suunnattu lapsille tai ukkoporukoille. Jostain vielä kummemmasta syystä jotain sellaista kuin Step Up 2 The Streets pitäisi kutsua draamaksi, tai joksikin kummalliseksi kuten tanssielokuvaksi, kun se ei kuitenkaan musikaalikaan ole. Vallankumous alkaa tästä! Nimeän Step Upin itsenäisen jatko-osan ihan kivaksi toimintaleffaksi, koska siinä ei juuri muuta ole kuin komeaa toimintaa, jota katsellessa aivot voi ja pitää kytkeä vikasietotilaan. Toimintaleffalta ei voi muuta pyytää, toisin kuin "tanssin maailmaan sijoittuvalta draamalta".

Baltimoren kujien anarkistisimmassa katutanssiryhmässä 410:ssä vaikuttaa nuori neiti Andie (Briana Evigan). 410:n harmiton, mutta silti jäykkiksiä harmittava performanssi päätyy YouTubeen ja uutisiin, mistä Andien kasvattiäiti ottaa pulttia. Nuori kapinallinen koulupinnari ei voi kuin kitistä, kun huoltaja uhkaa lähettää hänet junttilaan nimeltä Teksas. Kaikeksi onneksi edellisen osan johtohahmo (Channing Tatum) vierailee elokuvan alussa isovelimäisenä hahmona, joka puhuu mammalle pehmeitä ja järjestää kimmalle koe-esiintymisen paikalliseen tanssikouluun. Arvostettu opinahjo ei se kaikkein katu-uskottavin paikka ole, mutta tyydyttävä kompromissi kuitenkin. Andie yrittää parhaansa, eikä katujen kasvatti ihan pienistä lannistu. Senssit vain tahtovat mennä sekaisin, kun Andien pitäisi samaan aikaan ymmärtää mitä pirun ideaa on baletissa ja harjoitella kilpailuun The Streets, jossa 410 kohtaa muita tanhuavia jengejä saavuttaakseen rispektiä, jou.

Step Up 2 The Streets varmasti olisi draama, jos se paneutuisi Andien yrityksiin tanssahdella kahden maailman välillä. Leffa kuitenkin on suoraviivainen teinitytöille suunnattu viihdepläjäys, jossa on täytemateriaalina vähän romantiikan tynkää ja vähän aitoa ystävyyttä. Sympaattiset ja riittävän persoonalliset näyttelijät pitävät leffan kivasti käynnissä väliajoillakin. Pääasia on The Streets –kisa ja sitä varten harjoittelu tanssimalla niin kuin jalat ja myös kädet ja pää vain sallivat.

Ennakkosuosikki 410 on menneinä vuosina svengannut kuin hurrikaani, mutta uusi tilanne sekoittaa pakkaa pahemman kerran. Samaan aikaan edellä mainitun taidekoulun yliluonnollisesti pomppivat musikaalinörtit koettavat tunkea katukisaan puuteroidut nenänsä, mikä kuumentaa tunteita entisestään. Molempien osapuolten uhoaminen menee överiksi - mikä on ikävä juttu, sillä ilman kliseistä riitelyä Step Up 2 The Streets voisi olla harvinaislaatuinen toimintaelokuva, jossa kukaan ei ole pahis, jota täytyy lopussa rankaista. Käsittääkseni katutanssit ovat jossain päin urbaania maailmaa juuri sitä: tervehenkistä nuorisokulttuuria, vaihtoehto jengiväkivallalle.

Leffaan on löydetty kymmeniä sutjakkaan seksikkäitä ja/tai persoonallisen näköisiä nuoria, joilla kinttu nousee välillä oikein eeppisen komiasti. Koreografit Jamal Sims, Hi-Hat ja Dave Scott ansaitsevat tulla mainituksi siinä missä ohjaaja Jon M. Chu, joka on kääntänyt urheilutaiteen elokuvan mittaiseksi musiikkivideoksi ilman, että tämä olisi mitenkään negatiivinen juttu. Varsinaista kohderyhmää tuskin häiritsee mikään mitä M. Chu tai käsikirjoituksesta vastanneet muppetit eivät osaa. Dialogi ja tarina ovat niin puuduttavan kaavamaista moneen kertaan kierrätettyä sorttia, että kolmatta tähteä en myönnä, vaikka leffa yhden katselukerran oivasti kestääkin.