DreamWorksin ryöstötrilleri Hurja jengi (The Bad Guys) sijoittuu ankkalinnamaiseen mestaan, jossa tärkeät tyypit ovat eläimiä ja laimeaa enemmistöä edustaa Simo Sisu tai Teppo Tulppu. Hai voi naamioitua tekoviiksillä, vaikka kytät etsivät häntä, joten Väiski Vemmelsääri kiittää. Piirrettyjen tyyliä apinoidaan mm. varjostuksilla ja paksuilla viivoilla, eikä mikään estä naamoja vääntymästä ja fysiikan lakeja särkymästä, joten digiraina kulkee Mitchellin perheen ja Hämähäkkiversumin jäljissä. Leffa on sitä hauskempi, mitä enemmän se säheltää. Nostalgiasetä ei vaadi studioita palaamaan piirrettyjen pariin tänään.

George Clooneyn kaltaisella pahalla sudella on pehmeäkin puoli, vaikka hän johtaa omaa Ocean's 11 -tiimiä. Kiusallisen innokkaasti heiluva häntä on laatukomediaa yhä, vaikka sitä on verrattu jöpötykseen avoimemmin mm. Beastars-sarjassa. Karaistunein ja kyynisin konna on lukkoihin erikoistunut käärme. Se hai on yhdistelmä Harley Quinn -piirretyn teatraalista Clayfacea ja lapsenomaista öykkäriä King Sharkia. Hämis hakkeroi (verkossa). Piraija pieree, koska on taloudellinen itsemurha jättää pieremättä Disneyn ulkopuolella. Kaikki ovat hupsuja ääntensäkin myötä.

Kun Pulp Fiction -viittauksesta edettiin kouhkaan, ensireaktioni oli se, että näin hurjan jengin pitäisi iskeä Zootropolikseen. Zoo edustaa rikkaampaa fantasiaa ja senkin hahmot toimivat, mutta sen keskivaihe kaipaa säpinää, kun se listaa ideoita. Sitten Hurja jengi syyllistyy samaan tai pahempaan. Tarina alkaa lupaavasti: kun roistot jäävät kiinni, he päättävät teeskennellä katumusta valmistellessaan vuosisadan ryöstöä. En paheksuisi montaasia, jos kelmit vaikkapa yökkisivät yhdyskuntapalvelussa, mutta tarinankerronta paljastuu taas rakettitieteeksi.

Muuan hamsteri on kiltein kaikista ja kiltteysgaalojen juhlakalu (?). Hän opettaa kiltteyttä. Kun harhaiset konnat päätyvät harrastamaan laitonta aktivismia laboratorioeläinten puolesta, vitsillä on saumaa olla moniulotteinen, mutta siinä on niukasti järkeä, että marsu itse suosittelee kettutyttöilyä melkeinpä ensitöikseen. Tarina etenee oudosti töksähdellen ja silti ennalta-arvattavasti. Se ei auta, että kaikki pyritään sitomaan yhteen, mutta sähellys kyllä auttaa: pinnallisten pärinöiden palvellessa taas, simppeli sanoma tapojen parantamisesta rekisteröityy sympaattisena.

Eräs Rick and Mortyn jakso parodioi hervottomasti ryöstöjännärien yllätyskäänteitä, joissa joku on aina miettinyt asiat pidemmälle kuin edellinen mairea selittelijä. Lasten hömpällä on varaa ottaa askeleita siihen suuntaan muuttumatta liian raskaaksi. Hurja joukko selittelee mairean parodiamaisesti joskus, mutta suppean hahmovalikoiman kaikilla jäsenillä ei ole kunnon juonia, joten jo siksi muidenkin käänteiden laajentaminen selittelyä vaativiksi salaliitoiksi saattaisi toimia. Esimerkkini toimivasta lasten ruuhkaisuudesta olkoon tuore Mikki Hiiri -piirretty, jossa seurataan viittä eri näkökulmaa onnettomuuteen. Todellinen oivaltavuus ei ole senkään pätkän hyve, mutta pätkä on hauska ja selkeä, vaikka paljon tapahtuu.

Jos kaavoja ja käänteen korvikkeita pitää katsella, niin mieluummin Hurjan jengin kuin Suuren puhalluksen ja Red Noticen jatko-osien merkeissä.