Ari Koivunen: Becoming
Ari Koivusen odotettu kakkoskiekko on Idols-vapaa melodisen hevanderin viihdyttävä peruslettu. Huomio kiinnittyy luonnollisesti Arin panokseen. Nuori mies on hyvä, paikoin jopa vakuuttava. Vaikka äänessä on edelleen nuoren kaverin poikamaista soundia, Ari on sisäistänyt tekemänsä ja elää viisujen mukana aivan eri tavalla kuin esikoisellaan. Ero on merkittävä. Voisi väittää Arin seisovan jokaisen viisun takana - ilmeisesti lauluopissakin on viettetty tunti jos toinenkin. Vokaalisuoritus vaikuttaa helpommalta ja sävyjä on varaa poimia takataskusta. Albumin kysymysmerkiksi muodostuu viisujen vetovoima - Arin vetävä tulkintakaan ei pysty pelastaamaan muutamia viisuja putoamasta kovin kasvottomien tekeleiden joukkoon. Soittopuoli on tukevasti lapasessa.
Becoming lähtee samoista askelmerkeistä kuin Arin esikoinen. Kaikesta huomaa taustalla olevan bändin, joka on tehnyt keikkaa jo jonkin aikaan. Idols-formaatin paineista päästyään Arin kakkoslevy on tasavahva kokonaisuus vaikka ilmiselvät hittipalat jäävät vähemmälle. Kiekon avaava Raging Machine riffittelee tykimmin mutta kertsin kohdalla on myös reilusti pelkokerrointa. Give Me A Reason on albumin vetävä kiintotähti, tyylipuhdas melodinen heavy-rokkipala. Sign Of Our Times kuulostaa aluksi kovin tutulta mutta Arin revittelyt saavat viisun nousemaan pilviin. Father kasvaa heavyslovarista massiiviseksi äänivalliksi - vähempikin äänimassa olisi riittänyt. Hero's Gold kuulostaa niin monelta ettei viisusta ota selvää, kovasti on naapurilta lainassa. Unscarred Within ottaa jälleen raskaampia poweraskeleita - kunnon heavyhölkkää Saksanmaan malliin. Loppuun säästetty Iron Maiden-coveri The Evil That Men Do antaa Arille mahdollisuuden käyttää koko skaalaa. Akustisena vedettävä Maiden-biisi onnistuu kirkkaasti ja Ari on vokaaleissa vahva.
Ari Koivunen on oman tiensä löytänyt. Vaikka edelleen on helppo esittää kysymys, onko Ari paikkansa ansainnut - Becoming ei jää missään nimessä vajaaksi laulusuorituksen johdosta. Arin vokaalisuoritusta on ilo kuunnella, nuoren miehen äänessä on paloa ja kunnon "korkealta ja kovaa"-vedätystä. Kun albumin loppupuolen viisuihin olisi saatu reilummin omaa ääntä, Becoming nousisi vielä korkeampaan kastiin.
Becoming lähtee samoista askelmerkeistä kuin Arin esikoinen. Kaikesta huomaa taustalla olevan bändin, joka on tehnyt keikkaa jo jonkin aikaan. Idols-formaatin paineista päästyään Arin kakkoslevy on tasavahva kokonaisuus vaikka ilmiselvät hittipalat jäävät vähemmälle. Kiekon avaava Raging Machine riffittelee tykimmin mutta kertsin kohdalla on myös reilusti pelkokerrointa. Give Me A Reason on albumin vetävä kiintotähti, tyylipuhdas melodinen heavy-rokkipala. Sign Of Our Times kuulostaa aluksi kovin tutulta mutta Arin revittelyt saavat viisun nousemaan pilviin. Father kasvaa heavyslovarista massiiviseksi äänivalliksi - vähempikin äänimassa olisi riittänyt. Hero's Gold kuulostaa niin monelta ettei viisusta ota selvää, kovasti on naapurilta lainassa. Unscarred Within ottaa jälleen raskaampia poweraskeleita - kunnon heavyhölkkää Saksanmaan malliin. Loppuun säästetty Iron Maiden-coveri The Evil That Men Do antaa Arille mahdollisuuden käyttää koko skaalaa. Akustisena vedettävä Maiden-biisi onnistuu kirkkaasti ja Ari on vokaaleissa vahva.
Ari Koivunen on oman tiensä löytänyt. Vaikka edelleen on helppo esittää kysymys, onko Ari paikkansa ansainnut - Becoming ei jää missään nimessä vajaaksi laulusuorituksen johdosta. Arin vokaalisuoritusta on ilo kuunnella, nuoren miehen äänessä on paloa ja kunnon "korkealta ja kovaa"-vedätystä. Kun albumin loppupuolen viisuihin olisi saatu reilummin omaa ääntä, Becoming nousisi vielä korkeampaan kastiin.
Keskustelut (13 viestiä)
03.07.2008 klo 10.31
Kyllä tämä on ihan kelvollinen lätty.
Rekisteröitynyt 07.08.2007
03.07.2008 klo 19.01
Itsehän en kyseisestä artistista välitä. Kuuntelen lähinnä metallimusiikkia eikä tätä voi siksi kutsua.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
03.07.2008 klo 20.00
03.07.2008 klo 20.51
Ari Koivunen lasketaan Jaksollisessa järjestelmässä epämetalleihin.
Itsehän en kyseisestä artistista välitä. Kuuntelen lähinnä metallimusiikkia eikä tätä voi siksi kutsua.
Totta joka sana.
04.07.2008 klo 16.36
04.07.2008 klo 16.54
Kyllä tää kloppi on tullut musabisnekseen jäädäkseen. Uskon vahvasti siihen, että tulossa on jonain päivänä paljon parempia biisejä. Nää omat on kuitenkin suhteellisen pienessä ajassa tehtyjä. Levyä kuunnellessa tuli mieleen Koivusen lisäksi uusi nouseva kyky, eli sanoittaja ja ilmeisesti monesta sävellyksestäkin osin vastannut Vili Ollila. Nuoreksi kaveriksi hyvä ote kynään.
Rekisteröitynyt 12.09.2007
04.07.2008 klo 17.45
Rekisteröitynyt 29.10.2007
04.07.2008 klo 19.45
Levyn kansi on kyllä hirveä, ehkä vuoden ruminpia.
Ehkä koska Ari Koivunen ei ole mikään kiiltokuvapoika :D Päinvastoin.
Rekisteröitynyt 07.08.2007
04.07.2008 klo 21.43
Levyn kansi on kyllä hirveä, ehkä vuoden ruminpia.
Kenestä lie johtuu.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
04.07.2008 klo 23.34
05.07.2008 klo 10.09
07.07.2008 klo 11.40
Rekisteröitynyt 06.07.2007
13.07.2008 klo 15.58
Ilkka Jääskeläisen versio levykannesta on paljon parempi!
Kirjoita kommentti