Beavis ja Butt-Head sanovat "höhöhö" ja "cool". On arvokkaampaa ymmärtää tuo kuin muistaa, onko esimerkiksi elokuva Beavis and Butt-Head Do America (1996) mistään kotoisin. Ja niin syntyivät nettimeemit?

Pojilla on vain "se" mielessä, höhö. Älä luule, että tiedossa on huomionarvoista vuorovaikutusta hameväen kanssa tai erikoisia seksuaalifantasioita (heidän eräs unensa on melkeinpä pikkutyttömäinen): he höhöttävät jo sanalle "reikä". Niin muistelinkin. Se on filosofinen haaste kriitikolle, kun nostalginen teos on sujuva vain jos suostut sitä katsomaan. Onko kaikkea vanhaa kunnioitettava? Beavis & Butt-Head oli anarkistinen piirretty ennen South Parkia ja anarkia tapaa devalvoitua. Do the Universe on rumaa ja hidasta roskaa verrattuna kaikkeen, minkä se mieleeni toi, paitsi brändin historiaan.

Pojat tuhoavat tiedemessut potkiessaan toisiaan munille, mutta tuomari antaakin heille mahdollisuuden. Avaruuskoulussa he fiksoituvat rakettien fallosmaisuuteen, jolloin heitä pidetään intohimoisina neroina. Hekin innostuvat, koska he luulevat pääsevänsä työntämään "rakettia reikään" "oikeasti". Mustaa aukkoa (höhö) myöhemmin 90-luvun keulakuvat päätyvät vuoteen 2022.

Siinä on viehätyksensä, kun aika ei muuta kulttisankareita sen enempää kuin avaruusseikkailukaan, mutta sen sortin vitsi on parhaimmillaan, kun vastakkainasettelussa on tuoreutta ja syvyyttä (huono esimerkki: kaikki näytellyt leffat puhuvista eläimistä ainakin tähtäävät siihen). Do the Universe on liukkaimmillaan, kun väärinkäsitykset vievät, mutta sitten muistakin hahmoista tehdään kärkevän typeriä ja outoja, jotta homma venyy leffaksi.

Loppuun saakka aivokuolleet pojat tahtovat kiksauttaa naisastronauttia. Nykyajassa daami on poliitikko, joka tiedostaa virheensä, mutta peittelee niitä aggressiivisesti. Saat olla orgastisen intohimoinen Yhdysvaltain vastustaja, jos tuo riittää satiiriksi ja saa innostumaan siitä, mitä aiheen isä Mike Judge aikoo sanoa tuodessaan nykyaikaan myös Kukkulan kuninkaan. Judgen Idioluutio on visionäärinen kuvaus Yhdysvalloista ja saman sedän töitä ovat Office Space ja Silicon Valley. Pistin uutuuden pari kertaa tauolle yrittäessäni oivaltaa vähän enemmän, mutta edes tutun Cornholio-rutiinin huumoriarvo ei avautunut edes googlettamalla. Ei se sattunutkaan. "Pitihän sen tulla."

90-luvun pojat luulevat kännykän avustajaa lyyliksi. Kun modernit suvakit mainostavat valkoisten etuoikeuksia, pojat vain innostuvat niistä. Öh, öh. Kannatti tehdä scifiä, eikä panostaa poikien keski-ikäisiin versioihin, joita Judge mainosti? Ehkei tätä kannata ajatella leffana, scifikomediana tai edes satiirina nykyajasta retrolinssien läpi, vaan siirtymänä. Suoratoistopalvelut rasvaavat aseitaan. Paramountilla on tämä. Nyt pojat ovat nykyajassa ja jatkosta on jo puhuttu.

Scifi rinnastaa pojat entistä vahvemmin Billiin & Tediin, joiden paluu oli hupsu ja sympaattinen. Pieni mustasukkaisuusjuoni muistuttaa Nuijasta ja tosinuijasta, joten on varottava, etten ole epäreilu sen klassikon kehnolle jatko-osalle, joka on Do the Universea yritteliäämpi. Ruokkoamaton tyyli voi luoda pikantin vaikutelman siitä, ettei anarkistiselle visiolle lohkea isojen herrojen tukea, mutta South Park pisti kaikkinensa paremmaksi yli 20 vuotta sitten ja on jatkanut kehittymistä - eikä ideaalinen retrotorttu toteuta vaikeita visuaalisia kohteita tietokoneella. Yksi tähti?