Adam Sandler tykkää koripallosta, joten kelpaisiko, kysyi hän koneelta, jolle hän sielunsa myi. Yksi algoritmi laski, että katsojia kiinnostaa, joten toinen tulosti käsikirjoituksen. Vaikka algoritmeilla olisi nimet ja lihaa ja verta, kyse on 100% algoritmeista. Sandler itse on niin motivoitunut, että hän myy tarinan ja huumorinkin, joka malttaa pysyä lähellä sitä, miten oikeat ihmiset vitsailevat. Sandler saa hengailla aitojen pelaajien kanssa ja mukaan mieliviä tuote palvelee.

Sandler näyttelee kykyjenetsijä Stanley Sugermania, jolla on arpinen käsi ja vahva tuntuma lajista. Joukkueen iäkäs omistaja on valmis ylentämään hänet valmennuksen piiriin, mutta omistajan poika on puolukoita niellyt psykopaatti. Et ylläty mistään. Yhdellä oikolukukerralla tästä muokkaisi keskiaikaisen hovijuonittelun, jossa kuninkaan neuvonantaja ajautuu maanpakoon katalan prinssin juoniessa.

Puolivahingossa Sugerman tapaa espanjalaisen amatöörin Bo Cruzin, jota tulkitsee NBA-tähti Juancho Hernangómez. Sugerman näkee heti, että tässä on legendojen ennustama kuningas, eikä haittaa, jos katsoja lämpenee hitaammin. Hernangómez on yli kaksimetrinen hintelä hujoppi. Hahmon bravuuriksi vakiintuvat torjunnat vaikuttavat yhtä vaivattomilta kuin jos kirahvi pukkaisi palloa työntämällä päänsä korista sisään. Kuvakerrontaa ajatellen rooliin kannatti värvätä aito asia, vaikka ukon naama lähentelisi halvaantunutta.

Urheilu on yhä antoisampaa näissä kuin todellisuudessa. Liike-energia on valttikortti, mutta ylistyslauluun on hankala keksiä säkeistöjä, kun nopeaa sähellystä tulee vain tuijotettua. Todellisiin huipentumiin ei venytä, mikä lähtee siitä, että kyse on joukkuelajista mutta ei joukkueesta saati mestaruudesta. Luotettava suorittaminen on nyt arvokkaampaa kuin hidastettu kolmoisvoltti kohti palloa, jonka syöttäjä ampui vanhempasi. Cruzin heikkous on temperamentti ja kentältä kyllä löytyy arkkivihollinen, mutta nyrkkeily- ja mestaruusleffoihin verrattuna tekele vain loppuu, vaikka olisi kypsiäkin, yhä elokuvamaisia tapoja viimeistellä konfliktit.

On viittaus Rockyyn rappusia juostaessa ja muita yhtäläisyyksiä, joten ei ole hullua odottaa myös Eye of the Tigeriä ja Adrian-huutoa. Rockyn tavoin Cruzin oli tarkoitus edetä alalla jo aiemmin, joten poloinen on likimain yli-ikäinen saadessaan viimeisen tilaisuuden nousta suoraan NBA:n neljänsadan miljonääripelaajan joukkoon. Sugerman on itseasiassa ainoa taho, joka sen tilaisuuden lupaa (se on Hustle eli huijaus, joka on myös urheilutermi), mutta se on vain kärjistys tarinan kulkiessa raiteilla kohti karsintoja. En koskaan kiellä kärjistämästä, mutta tahdon kylkeen kärkevän huipennuksen. Hustle maistuu siltä, ettei algoritmi täysin vielä ymmärrä. Sugerman on konkurssikypsä perheenisä, jolla ei ole koskaan ollut tyttärelle aikaa, joten on kiva, että tytärkin saa Cruzia ihmetellä. Vai niin.

En ole ainoa, joka alkoi haaveilla tulevaisuuden telkkarista, kun someen vyöryi Dall-e-tekoälyn luomia suttukuvia ja maistiaisia päivitetystä versiosta. Unelmien tv sallii tilata "Rockyn tasoisen koripalloelokuvan, joka keskittyy valmentaja Adam Sandleriin", jonka tekoäly sitten askartelee saaden jopa tunteet kohdilleen, koska hyvät taiteilijat kopioivat ja parhaat varastavat. Uskon tekoälyn kykenevän nykyäänkin parempaan kuin Hustlen käsikirjoitukseen, mutta olennaista on se, että Dall-e-tv sallisi tilata luovuutta tyyliin "kaikkia hahmoja näyttelee Sandler", tai omaa huumorintajuani ajatellen: "jokainen inspiroiva klisee johtaa tragediaan". On yhä syitä elää! Tekoäly kopioi ja mukailee, eikä moni ole kirjoittanut useampia elokuva-arvosteluja kuin minä, joten tavoitteeni on pilata kotimainen kritiikki pysyvästi.