Päällimmäisenä mielessäni pyörivä ihmeotus on David Cronenbergin Kärpänen, joka itsensä irvokkaaksi jauhelihaksi runneltuaan ymmärsi anoa niskalaukausta. J.K. Rowlingin saaga on samassa jamassa.

Leffan relevantein, peuramainen Ihmeotus on kuin mummin sylikoira, joka "haukkuu vain pahoille ihmisille". Elukkaa on mahdotonta manipuloida, paitsi että taikuudella sitä manipuloi helposti, joten sen mielipiteet ovat heikohko perusta taikurien kansainväliselle kuninkuudelle. Pahis ei saa asettua ehdolle, mutta yksikään katsoja tai hahmo ei muista, mitä Grindelwaldin rikokset olivat, joten maaginen natsi menee gallupjohtoon jo ennen "koirankeksien kokeilua". Leffa menisi yhteiskuntakritiikkinä, jos siitä poistaisi häiritsevän sähellyksen kuten ihmeotukset, Dumbledoren ja salaisuudet.

Otsikko viittaa ainakin siihen, minkä Rowling twiittasi 10 vuotta sitten: Dumbledore oli nuorena natsi, mutta vain koska hän on homo. Hän ei voi taistella Grindelwaldia vastaan, koska heidän suhteensa jäljiltä hänellä on rinnassaan kulleista koostuva hakaristi, joka alkaa porautua hänen sydämeensä, jos hän pettää aatteen. Ottaen huomioon, miten harvoin rehtorit ja presidenttiehdokkaat ammuskelevat toisiaan tosielämässä, kirouksella ei ole käytännön merkitystä. Apureilla työnsä teettävä Dumbledore vakiintuu puolitotuuksia suoltavaksi manipuloijaksi, joka käsittelee aikuisia kuin oppilaitaan vailla Gandalfin empatiaa ja ansaittua arvovaltaa.

Grindelwald tahtoo julistaa sodan pulliaisille, joten hän jää odottelemaan vaalipäivää koirankeksiä jo hipelöiden. On myös pienempiä juonia, jotka eivät ole hänelle kriittisen tärkeitä, mutta jotka lisäävät leffaan 120 minuuttia. En tajunnut paljoa, ennen kuin luin tiivistelmän wikistä, koska leffa esittää asiat siten, että sankarien vastaiskut ovat tarkoituksella järjettömiä, jottei niitä voida ennustaa. Koetin ottaa tämän hupaisan typeränä ryöstöjännärinä, mutta päädyin tuijottamaan tuonpuoleiseen.

Toinen salaisuudelta haiseva juttu liittyy sukulaisuuteen, millä on väliä vain ilmeettömille, tarpeettomille puunaamoille, joista ei pulaa tule. Herkkä eläintieteilijä ja charmantti punkero ovat yhä persoonallisimpia hahmoja, mutta hekin ovat kaikuja menneestä ja mukana maailmanpolitiikassa vain koska niin sanotaan.

Leffaa ympäröivä ilmapiiri heijastuu toteutukseen enemmän tai vähemmän. Miten motivoituneena kirjailija jatkaa juosten pissimistä, kun arvosanat ja lipputulot laskevat, eivätkä puolet faneista pidä hänestä henkilökohtaisesti? Tiimiä varoitettiin Johnny Deppin palkkaamisesta ja sitten hänen potkuistaan, eikä Deppistä tarvitse miettiä mitään, jotta huomaat, että tilalle paniikissa palkattu Mads Mikkelsen on 100% Mads Mikkelsen. Viisiosainen saaga maagisen Hitlerin noususta ja tuhosta ei voi vaihtaa Hitlerin persoonallisuutta kuin paitaa (varsinkaan, kun hänen juonensakin ovat epämääräisiä). Entä kehtaako kukaan pyytää Ezra Milleriä edes juomaan kahvia krapulaan, kun hän saattaa vetää turpiin? Hän melkein nukkuu rivipahiksena.

On mahdollista, etten seuraavan osan aikana muista mitään siitä, miten tämä osa juonta kommentoi, ja edistys jäi huomaamatta. Ideoita temmotaan hatusta ja yleensä ne kumotaan. Samaa voi sanoa paristakin Potterista, jos et motivoituneena järjestele palapeliä, mutta nuoren päähenkilön varttuminen on sisältöä jo itsessään verrattuna selityksiin, joilla satunnaiset, masentuneet aikuiset pysyvät palkkalistoilla.

Esiosa Voldemortin ensi-iskusta kuulostaisi loogiselta. Esiosa häntä edeltäneen kehvelin kulta-ajasta kuulostaa kunnianhimoiselta. Käytännössä homma toimii siten, että tekijät tähtäävät dramaattisten vaiheiden väliin ratsastaakseen vihjailulla. Dumbledoren ja Grindelwaldin menneisyys ja välirikko voi sytyttää mielikuvituksen, mutta tarjolla ei ole säpinää saati hahmonkehitystä, joka haastaa sen, mikä pitää itse keksiä.

Näytän peukkua paisuvalle ötökälle, yhdelle hirviölle ja muutamille eksoottisille loitsuille, jotka katkaisevat valopallokohtausten tasapaksun muovisuuden ilman että niitä jäädään selittelemään. Olemattomin ongelma on se, että nimihenkilön (ihmeotuksen) iho tai turkki bugailee. Vain joka toisen automaattisesti karismaattisen näyttelijän karisma on maagisesti haihtunut.