Velmu leffa arvostelee itsensä, joten huomenna en muista, mikä on oma kommenttini ja mikä dialogin kuvailua. Viides Scream tämä on. Puuttuvalla numerolla ei tavoitella uusia asiakkaita, vaan kaikkia vanhoja: aihe pitää tuntea, mutta jatko-osia ei. Tarinan sisällä katsotaan Stab-leffoja. Kahdeksannen nimi on Stab, mistä hahmot eivät pidä. Niinpä? Screamit tasapainoilevat satiirin ja aidon asian välillä, joten olisiko vitsi liian selvä, jos virallinen nimi olisi Scream (2022)? Silloin mm. IMDb ja Rotten Tomatoes esittäisivät nimen muodossa Scream (2022) (2022), mutta ei se teemoja sotkisi.

Uusi murhaaja tahtoo larpata sellaisen jatko-osan ja uuden version risteytyksen, jota odotat, kun numero pudotetaan. Asia ei ehkä avaudu heti, kun aloituskohtaus mukailee ensimmäistä leffaa, koska kohtauksesta on nähty myös Stab- ja Scary Movie -versiot ja muuta. Brändin molemmat tasot alkoivat kutkuttaa, kun uhri mainosti pitävänsä modernista älyllisestä kauhusta, mutta murhaaja horisi Stabista ja pyrki näyttämään, mitä viiltelyleffat ovat. Pienet poikkeukset sivuuttaen puukottaminen on kivuliasta pitkin leffaa kiitos näyttelijöiden. Iskuista voi selvitä, joten rutiini ei puuroudu.

Kun paremman mahdollisuus tiedostetaan, mutta kaavakin tuntuu toimivan, koukku on terävin sitten ykkösen. Jälkiviisastellen on ilmeistä, että sisällön määrästä ja laadusta riippumatta Scream ei eksy tulkinnanvaraisten teosten tielle, kun ylikirjoitetut avautumiset ja infodumppaukset kuuluvat asian. Ne toimivat, kunhan olet niiden kanssa yhteensopiva. Kiintoisasti jo varhain koetaan dumppaus, jonka moni viidensiä osia vapaaehtoisesti katsova hyväksyisi loppuratkaisuksi.

Sarja ajoi ojaan, kun Sidney, Gale ja Doofus vakiintuivat kehäraakeiksi, joille sama tapahtuu vähän väliä. Nelosessa uhrit & epäillyt olivat päälleliimattuja, mutta viitonen rakentuu tulokkaiden ehdoilla ja kutsuu vanhukset katsomaan, miten homma sujuu. Osasyy lienee se, että veteraanien kanssa neuvoteltiin yhä esituotannon aikana, mutta rutinoitunut narina saisi jatkossakin jäädä mausteeksi. On taas nuori nörtti, joka esittää monologeja kauhun säännöistä, mutta on myös ulkopuolinen, joka epäuskoisesti alkaa puhua säännöistä katsottuaan Stabin sivistyksen vuoksi. Se myydään, että tämä on todellinen maailma, mutta yhden kyläpahasen kulttuuri on vinoutunut. (Verrattuna Yhdysvaltain ammuskeluihin? "Todellisella" tarkoitan "järkevää".)

Animaatioista tykkäävä ja akuankkamaisen perävetoinen poliisi Judy on parodiaa Zootropoliksesta! Tuskin on: koin leffan selittävän vitsinsä niin selkeästi, että Judyn pitäisi pomppiakin. Ykkönen ivasi viiltelyleffoja. Kakkonen oli toistoa, mutta oli manifesti aloittaa metafiktiivinen murhailu ykkösestä kertovan leffan näytöksessä. Kolmosella ei ollut paljoa sanottavaa Screamien hallitsemasta kauhukulttuurista, eikä nelonen tiennyt missä mennään Screamien jäätyä muodista. Viitonen ivaa modernia jatko-osakulttuuria siten, että teemalle annetaan painoa muistuttamalla sen koskevan muitakin lajityyppejä, mutta fokus palaa heti olennaiseen. Leffa on yhä kartanomysteerin ja teinikauhun risteytys, jonka joku katsoo epäironisesti.

Olisi varaa sulavoittaa selittelyä ja typistää, mutta useimmat valinnat toimivat joko aidosti tai käytännössä. Sitä voi satuilla, että myös eri suuntaan kompuroinut tv-sarja ja nelosen kehnous tukevat kokonaisuutta, mutta ei kukaan jaksa, ellei yksi osa kerran 25 vuodessa palvele.