Ben Affleckin näyttelemä pölkkyjäykkä etanaharrastaja Vic ei puhu mielellään siitä, kuinka hän vaurastui sotateollisuudella, mutta vaimonsa miesystävän murhaamisesta hän tapaa vitsailla. Vasaralla löin, juu. Kolmas pyörä on kateissa, joten läppä ei ilahduta potentiaalisia korvaajia, joita riittää letkaksi. Ana de Armasin näyttelemä emäntä on äijäänsä 15 vuotta nuorempi palkintovaimo, joka vaikuttaa 6-vuotiasta tytärtään pinnallisemmalta ainakin jos emme arvosta läheisriippuvaisten pintaliitäjien sisäistä maailmaa ilman lisätietoja. Rakastajia muka pitää olla.

Asiasta on sovittu. Vic kannattaa aisaa vaimon vikitellessä muita tuttujenkin edessä. Kaikki hokevat Vicin olevan erikoinen Vic mukaanlaskien. Toivommeko nössykän ryhdistäytyvän? Maailma on vauraan heterovaniljan pelikenttä ja itse hän tähän lähti, mutta jos hän tykkää nukkevaimosta kuin köyhempi nörtti vartalotyynyistä, ehkä pienessä murhanhimossa olisi symbolista inhimillisyyttä? Elokuvia alusta loppuun katsovat eli sitoutumiskykyiset tuskin ovat ainakaan virnistelevien rantapummien puolella (paitsi lainopillisesti).

Deep Water on virallisesti eroottinen trilleri. Tunnen hyvin naurettavan huonot sellaiset, joten rohkenin pitää leffan kuivaa huumoria tarkoituksellisena. Se ei tarkoita sitä, että ajoittain osuva ironia olisi antoisampaa kuin kunnon saasta (tyyliin Paul Verhoeven). Leffaa voi kuvailla myös ylipitkäksi draamaksi, jossa Affleck möllöttää ja Armas vilauttaa tissit. Älä odota Armasin ähkivän joka ukon kanssa, mutta yritä olla räpäyttämättä silmiä, niin bongaat osuvan otoksen lantiosta.

Affleckilla on takana rikkaan ironinen parisuhdetrilleri Gone Girl ja autistitrilleri The Accountant, joten mm. niissä suunnissa ajatukset kävivät, kun vahvistusta tarinan luonteesta pantattiin. Verrattain varhain pariskunnan tuttava ilmoittaa olevansa käsikirjoittaja, ja hän kehuu luovaksi trilleriään, vaikka se kertoo kirjoittajasta. Korvaani tämä kuulosti siltä, että rauhallisella rytmillä mielenkiinnon herättänyt teos julistautuu itsetietoiseksi ja nyt mennään villimmäksi! Juu ei. Mutta ilmeisesti siedin perustasoa.

Pariskunnan sukupuolielämä toimii olematta eeppistä. Rouva on turhautunut herran tunneilmaisuun, mutta tunneilmaisun häiriö on sekin, jos äiti ei kestä kuunnella Piippolan vaaria. Se on kiinnostavaa, että fiksu tytär tuntuu joskus olevan isänsä Mini-Me, sillä yleensä väkivaltaisiksi epäillyt äijät kehystetään toisin, eikä monissa tällaisissa jälkikasvua olekaan. Keksi sisältöä noiden juttujen pohjalta: projisoi tähän unohdetut hääpäivät ja vihreämpi ruoho. Kyseenalaistin farssimaisuuden tarkoituksellisuuden muistaessani, että pidän kaikkia suhteita farsseina. Niin tai näin, möllötystä olisi varaa leikata 20-30 minuuttia.

"Salama ei iske kahdesti samaan kohtaan." Miten olisi kolmesti? Sen tason kätevyyttä tarina tarvitsee kompuroidakseen loppusuoralle ja viittaan käytännön asiaan. Mitä tulee varsinaisiin käänteisiin, väitän veikanneeni lopetuksen oikein ensimmäisen 10 minuutin aikana teemat ja tunnelmat mukaanlaskien, vaikka romaanin tarinaa on muokattu, enkä ole sitä lukenut. Mutta tulipahan taas haaveiltua paremmasta 2 tuntia. Viihdettä.