Symboliikka menee oudommaksi kuin veikkaat mainoksen perusteella. 13-vuotias Mei muuttuu Punaiseksi pedoksi tunteillessaan. Asiaa verrataan heti kuukautisiin, mutta tavallaan se on väärinkäsitys. Kyse on maagisesta sukuviasta, josta pääsee eroon pidättyväisyydellä ja rituaalilla. Konflikti ei ole niinkään se, että tytön on salattava petomaisuutensa, kuin se, että tyttö ryhtyy vilauttelemaan rahasta. Teinien haluja käsitellään astetta avoimemmin kuin tosirakkauden pususta kertovissa vastineissa, joten ei ole katsojan vika, jos "vilauttelu" kuulostaa epäilyttävältä - ja rituaali barbaarimaiselta.

Ohjaaja ja Mei ovat kiinalaiskanadalaisia, joten lienee lupa uskoa stereotypiaan vaativista aasialaisista vanhemmista. Mei on letkeä tyyppi, jolla menee lujaa kamujen kanssa, mutta vanhempia miellyttääkseen hän on hikipinko ja hän työskentelee perheen temppelissä. Teinit kaipaavat vapautta tsiigatakseen poikabändin show'n, hip jou. Sehän on vain fantasiaa, kun mummokin ilmestyy kyttäämään, pysyykö peto piilossa, eikä se mitään tarkoita, kun kaverukset juhlivat naiseuttaan ja valkoinen tyttö ehdottaa maahanmuuttajataustaiselle ja korostetun uskonnolliselle kaverille, että mitä jos jättäisit väliin "lähes kivuttomaksi" kuvaillun rituaalin.

Yhtä kaikki leffa on suunnattu hieman vanhemmille kuin Pixar keskimäärin, vaikkei asiaa kiveen kirjoiteta. Ikäraja on 9, kun Mei unelmoi paidattomista merenneitomiehistä, mutta ikäraja on 7, kun Centaurworldin vakiohahmo paljastuu merenneitomiehiin suuntautuneeksi pakkomielteiseksi pornotaiteilijaksi. Furryille merijäbät ovat lisätodiste siitä, että tämä on ei-järin-vertauskuvallinen kertomus fursonan hyväksymisestä. Sellainen kertomus olisi terävämpi ilman maagista sukuhistoriaa, vaikka toisaalta Mei on suvun vuoksi myös pukeutunut pedoksi Puuhanalle-tyyliin ja ehkä sekin turrin tekee. Jos fiksoidut kuukautistulkintaan, niin mainittakoon, että red panda on suomeksi kultapanda, joten suomeksi leffa kertoo virtsankarkailusta.

Tulkinnanvaraisuus ei sotke tarinaa, vaan Pienen merenneidon tavoin itsenäistymisen tarve ja vanhemman vastareaktio muodostavat ehyen ytimen. Kokemani ruuhkaisuus auttaa itseäni keskittymään ja sen saa sivuuttaa. Kerronnan heikkoudet ovat vain viilauksen tarvetta. Realististen riitojen kärjistäminen ilman fantasiaa mutta sketsimäisesti voi tuntua pakotetulta joskus. Toisaalta fantasiakulttuuri jää sen verran luonnostelluksi, että sen purkautuminen tukee vain huumoria. Pienessä merenneidossa "Ahti" vihasi kalastajia, mutta pisti asiat tärkeysjärjestykseen tyttären karattua. Punainen käsittelee perhesuhteita laajemmin, jos niin väität, mutta varsinkaan sukulaistätien tunkeminen taustalle ei ole tehokasta kerrontaa. Jos kukaan ei jaksaisi piirtää heitä, tarina sulavoituisi.

En silti haaveile piirretyistä tänään, sillä pirtsakasta liike-energiasta huumori pääasiassa tulee tulkintojen pimeydestä huolimatta. Tyyli sallii hahmojen yli- ja alireagoida luontevasti. Mm. metroseksuaalisen poikabändin ihailu mangasilmät loistaen on ihkua ja onnistuneen ironista, vaikka tosielämän hysteria olisi vielä hullumpaa. Lucasta ja Punaisesta päätellen Pixar pääsi eroon tavasta heittää kumiankkoja fotorealistisiin maisemiin.

Ikäraja 9: kultapanda twerkkaa. Ikäraja 7: kaverit lurauttavat murrosikälaulun, kun puhuva häntä ottaa hevosen perseen hallintaan. Tämä ei ole kilpailu, vaikka myös Centaurworldin luoja on aasianamerikkalainen nainen: mä vain vähän valasen sulle näitä mahdollisuuksia. Perusteluna arvosanalle mainitsen senkin, että oli miellyttävämpää tulkita Centaurworldin masennus- ja itsemurhajaksoa kuin mainittua rituaalia. Johon kuuluu teräase.

V2.fi haastatteli elokuvan ohjaajaa ja tuottajaa maaliskuun alussa.