Se on jo viides kierros. Kauhuklassikko (1) sai jatkoa (2), uuden version (3) ja myöhäisen jatko-osan, joka julisti olevansa ainoa jatko-osa (4). Nyt myöhäisempi jatko-osa leikkii ainoaa jatko-osaa (5).

Texas Chainsaw Massacre tahtoo siivun vuoden 2018 Halloweenin kakusta. Molemmissa alkuperäinen selviytyjä on katkera mummi, joka pääsee mörköjahtiin, mörön pyöriteltyä peukaloita 50 vuotta. Passiivinen Michael oli Halloweenin typerin idea, eikä sankarittaren historian nollaus napannut. 70-luvun Texasin näyttelijöistä on aika jättänyt, eikä alkuperäistä realistista tyyliä tavoitella, joten nostalgialla elävä aivokasvi nahistuu. "Ensimmäinen ainoa jatko-osa" eli Texas Chainsaw 3D (2013) oli puolen tähden pohjanoteeraus tehdessään möröstä sankarin, joten sen tahdon tietää, jos ennätys haastetaan.

Kaupunkilaishipsterit päättävät tehdä texasilaisesta aavekylästä Pariisin keskustan tai jotakin. Ottaen huomioon, että 70-luvun Nahkanaama on vielä pieruisempi näkemys transhenkilöistä kuin Uhrilampaiden Buffalo Bill, saattaisi Nahkiksen ja Sillä silmällä -poikien kohtaaminen olla huonoin ja/tai paras idea ikinä, mutta kaikki jää puolitiehen. Hipsterijuoni vain tuo teurasjätettä perähikiälle. Selkeästi leffa pitää esillä sitä, että pari hipsteriä on selvinnyt kouluammuskelusta. He jakavat mummin tarpeen nousta hirviöitä vastaan, joten he vaihtavat mummin kanssa lähes kaksi lausetta.

Kouluammuskelut ovat pahasta, mmmkay? Alussa teema vaikuttaa laajenevan Yhdysvaltain aselakien kommentoimiseksi. Jos jokin on pelottavaa, niin se veikkaus, että pasifistihipsterit epäilevät pyssyjuntteja rasisteiksi, kunnes he oppivat heidän olevan yhteiskunnan selkäranka. Mutta asiat vain unohtuvat. Pyssyt eivät ennaltaehkäise jatko-osia, eikä se ole sanoma. Käsikirjoitus on pelkkää tappamista: ensin ajan.

Nahkalärvistä ei tehdä sankaria, muttei ole aikaa kannibalistikultille tai Ed Geinin askarteluoppaalle. "Tyttöilyyn" viitataan ei-transfobisella tavalla, joka tekee Nahkiksesta keskimääräistä karhua moniulotteisemman. Teknisesti hän on uhkaava rynnistäessään päälle ja väkivalta on raakaa, joten se on sanahelinää, kun vanha ja turtunut kiukkuilee leffan olevan "sadistinen muttei pelottava", vaikka se paikkansa pitääkin. Joukkomurha bussissa on huomionarvoinen suurkuluttajille. Pidän kohtausta rehellisenä epäonnistumisena: discovalot ja yliajateltu äänisuunnittelu laimentavat sitä tosiasiaa, että moottorisaha on vastenmielisimpiä esineitä, joita ihmiskunta on keksinyt. Näyttelijöillä on ilmeet kohdillaan, mutta 70 minuutissa ei rakenneta hahmoja, joiden puolesta erehtyy jännittämään.

Mielestäni klassikko hieman lässähtää illalliskohtauksessa, mutta eritoten Nahkiksen karun suoraviivaiset iskut syöpyivät heti selkäpiihin ja ne toimivat yhä. Makeilua saa kokeilla ja uusi versio (2003) ja Mortal Kombat X veivät sen tien loogiseen päätökseen. Loputon roskakauhu on oma taiteensa, mutta paino on sanalla loputon. Friday the 13th -saagan jatkuvuutta oli lupa kritisoida, kunnes leffan ajan haudassa pysyneeseen roistoon iski salama ja hänestä tuli zombie. Jopa Alien-saagasta kehittyi huomionarvoinen vitsi, kun Ripley pässinpäisesti herätettiin henkiin. Aiempien osien unohtaminen vähentää luovuutta ja korostaa tarpeettomuuden tuntua.