Interpol vilkuttaa punaista vain pahimmille roistoille, joten kun kyse on taiteesta, tiedät kelmien keinottelevan valkoiselle taustalle maalattujen neliöiden hintoja ylöspäin veronkierron ja rahanpesun merkeissä. Tai ehkä leffa kertoo kultamunia jahtaavista virnistelijöistä ja perässä kierivästä puunaamasta. Jälkimmäistä näyttelee Dwayne Johnson, joten luonnollisesti jotain munittiin viidakkoon. En vitsaile, että Red Notice on algoritmin kirjoittama, vaan jäin miettimään, miten se on sitä kirjaimellisesti tai käytännössä.

Leffa on vapaa inhimillisyydestä lukuunottamatta Ryan Reynoldsin improvisoitua läppää. Taidevaras ei vitsaile parodian ehdoilla, vaan siten kuin Hollywood-tähti huvittaa itseään sietääkseen itseään. Reynolds osuu maaliin usein, mutta on kysyttävä, miksi kahden lauseen taustatarinalla siunatun rosmon hallitseva luonteenpiirre on leffatrivia. Psykoanalyysini Johnsonin uran tylsimmästä suorituksesta on se, että hän tahtoo "laajentaa" siirryttyään isoista budjeteista isoimpiin budjetteihin. Jungle Cruisessa hän on tarinan tavoitteiden vastaisesti huijaava veijari ja muuta, joten huijariveijarifilmissä hän kokeeksi kuolee pystyyn.

Reynoldsia hymyilyttää, kun munavarkaus paljastuu, sillä hahmo on haka myös parkourissa. Perässä köpöttelevä agentti Johnson jää kiinni oveen. Se siitä: leffa on ohi. Jos Reynolds on fiksu, vitsikäs ja vauhdikas, Johnsonin ainoa tehtävä on juosta ovesta läpi. Leffa selittää jopa sen, miten Johnson voi vapautua käsiraudoista! Hänen roolinsa Hollywoodissa on syödä käsiraudat ja ulostaa kettinkiä. Kun ei. Hän laajentaa.

"Herrasmiesvaras" tönii vartijoita. Inhoan sellaista. Samaistuttava antisankari mukiloi vain roistoja ja ehkä perustelujen jälkeen jotain johnsonia. Muttei pitäisi nipottaa. Kuten on mainostettu, Johnson joutuu liittoutumaan Reynoldsin kanssa, koska pahin munahaukka on Gal Gadot. Pian myös Johnson räiskii konekiväärillä miliisejä, mikä menee OMOH-fobian puolelle. Osaan "täyttää aukot" eli demonisoida uhrit, mutta miksi helvetissä tahtoisin tehdä niin ihmisenä? Laatuviihde demonisoi valmiiksi tai alleviivaa uhrittomuuden vaikka Terminator 2:n tyyliin.

Neiti on teleporttaileva automaattionnistuja, eli Gadot virnistelee. Häntä ylistetään kauneimmaksi, joten mainittakoon, että taustalla pyörivällä interpolin agentilla on jopa persoonallisuus ja palloa puserossa. Fast & Furious 9:n arvostelussa väistin halun kuvailla jäykkää keski-ikäistä munapäätä penikseksi, ja nyt Reynolds tekee sen puolestani. Johnsonin pitäisi hymyillä vähän. Reynolds on ihan nätti; ehkä koska hänen teennäisyyteensä on totuttu.

Jos "juonenkäänne" on muuta kuin kliseiden kliseisintä kopiointia, mukana ei ole ensimmäistäkään. Asiasta voidaan tapella, mutta sillä ja varkaiden jekkujen logiikalla ei ole todellista merkitystä verrattuna pääosatrion kemiaan, johon uskot tai et. Se on sen sijaan mainitsemisen arvoista, että tämä on vuoden isoimpia Netflix-tapauksia. Suolaisimman sisäpiirijuorun mukaan budjetti lähentelee 300 miljoonaa dollaria. Edes lukua 200 ei perustele kuin se, että jokainen tarvittu tönö rakennettiin yksityissaarelle. Isoimmasta toimintakohtauksesta jäi mieleeni vihreä kangas, jonka jättäminen näkyviin olisi tukenut elämystä.

Parhaimmillaan Reynolds tuntuu kapinoivan epämääräistä tyyliä vastaan, joten on nihkeää kuvailla tätä komediaksi. Leffa on nokkela ja charmikas kuin Steven Seagalin toiminta, mutta leffan toiminta panokset mukaanlaskien on jännittävää kuin komediassa, jossa smokkimies huijaa skumpparahat. Valitsin genreksi "rikoksen" (artikkelipohjamme vaihtoehdoista): en siksi, että suoratoistoajalla olisi lupa valittaa hintalaatusuhteesta, vaan koska omilla standardeillani "rikos" on vähemmän selkeä tyylivalinta kuin "viidakko".