"Ikuiset" ovat Marvelin vastine pillille, joka karkottaa leijonat, koska eihän täällä leijonia näy. Glorifioidut riistanvartijat ovat eläneet ihmiskunnan keskuudessa 7 000 vuotta, vaikkei 25-osainen leffasarja ole heitä maininnut. He aktivoituvat, kun maisemiin ilmestyy suolista tai puutarhaletkusta koostuvia elukoita.

Puolet universumista tappanut Thanos on sarjakuvissa puoliksi ikuinen ja puoliksi letkuleijona. Häneen viitataan enempiä märehtimättä, joten ei hän ikuisten vastuulla ollut? Kun juoni avautuu, maalaisjärki sanoo, että ikuisilla oli parempi syy taistella Thanosia vastaan kuin kenelläkään muulla. Thanos meni jo, mutta: ikuiset ovat pummeja.

Leffa kestää yli kaksi ja puoli tuntia, koska koottavana on Avengersia isompi tiimi. Se menee uskomattomaksi. Kun ikuiset lounastavat ja neuvottelevat juonesta, pari kaveria puuttuu yhä. Kun myöhemmin oletin kaikkien löytyneen, pari tyyppiä uupui vieläkin. Leffa pelaa pitkää peliä kuin Dyyni ja Sormuksen ritarit sillä erolla, että jengi ei kasva luonnollisella rytmillä. Kukaan ei edes ole kateissa. Menee vain aikaa käydä läpi koko saatanan puhelinluettelo.

Loputon selittely ei sano mitään? Kärsivällisyyttä: perusidea ripuloidaan ulos yhtäkkisesti. Jos pidät kosmisesta hömpästä ja rakkauden voimasta, satu ei ole huono sinänsä: vain käsikirjoitus on. Kun Thanos päätti tappaa puolet kaikesta, harmaan sävy nimeltä harmaa oli läsnä. Nyt puolijumalat jopa miettivät vastaavaa pulmaa. Toinenkin infodumppaus piristää. Jos se kuitenkin leikattaisiin pois, sankarit tajuaisivat saman 5 minuuttia myöhemmin ja leffa harrastaisi vahingossa tarinankerrontaa.

On luontevia näyttelijöitä ja hahmokeskeisiä jujuja, joten jälkimaku on ristiriitainen. Tyypit saavat kaikin mokomin notkua muiden Marvel-leffojen taustalla, toisin kuin kankean Captain Marvel -leffan jännitteetön ylijumala.

Kumail Nanjianin sormipyssymies on ryhtynyt Bollywood-tähdeksi, joten hänellä on hauskat showmiehen otteet. Angelina Jolien pantomiimi-miekkailija on dementoitumassa muistaessaan tuhansien vuosien edestä asiaa, joten tein kuukauden ensimmäisen itsediagnoosin. Brian Tyree Henryn superinsinööri virittelee jatkumon logiikkaa uhkaavia deus ex machina -ratkaisuja, jotka ovat samaa pantomiimia, eli tehosteen näköisiä tehosteita. Toisaalta insinööri hyötyy siitä, että hän on Disneyn jokavuotinen kaikkien aikojen ensimmäinen homo: stuntti on yhä alleviivattu, mutta jo luonteva.

On käänteinen oikeistonilkki, joka narisee kuin foorumien incelit ja hallitsee itseään typerämpiä massoja, mutta pasifistisista syistä. Ilmaan piirtelevällä ikuisella lapsella on vastaavia ongelmia kuin Veren vankien Kirsten Dunstilla. Perusmies on Teräsmies, ylipaino on ylivoimaa, kuuromykkä on nopea ja Salma Hayek johtaa ja parantaa. Kuka lipsahti mielestäni? Vain "päähenkilö" eli ensimmäisenä esiteltävä hahmo.

Itsetarkoituksellinen edustuksellisuus olisi jo historiallisista syistä luontevampi tempaus uutta X-Men-saagaa aloiteltaessa, mutta on perusteltavissa, miksei muukalaisilla ole mitään yhteistä toistensa kanssa (paitsi discopantomiimi - ja rakkaus!). Muita aukkoja on, mutta maailmanrakennus pääsee plussan puolelle. Mainittua harmautta sopii käsitellä faniteorioissa, vaikka on syitä olettaa, että mutkat vedetään suoriksi.

Yksinkertaistettuna hyväksyn jälkimaun, mutten loputonta tyhjäkäyntiä. Silmäni vuotivat, kun yritin olla haukottelematta ääneen. Tämän ja Nomadlandin perusteella ohjaaja-kirjoittaja Chloé Zhao takuulla löytäisi Kuopion jätehuollon ongelmien inhimillisen ytimen dokumenttien tirehtöörinä.