Von Hertzen Brothers on haukannut hapokkaasta omenasta, voisi jopa tiedustella omenan piristejäämistä. Veljekset kaivavat 70-luvun progemyllystä tämä päivän Suomi-proge/rockin helmiä. Kokoonpanon Approach-albumi oli vaikuttava hyppy progeilevaan kerroksellisuuteen mutta kertosäkeissä oli myös koukut kohdallaan. Tuore kiekko on reilummin Led Zeppelinin ja Yesin sekoileva jälkeläinen. Vaikka Von Hertzen Brothers on paikoin korvia kutittelevaa kerroksellista progeilua, stadiontason tehorokkikertsit potkivat yhteislauluhetkiä. Tämä on juuri veljesten suurimpia oivalluksia - progeilun ei tarvitse eksyä ajasta ja paikasta irralliseksi soitinmasturbaatioksi vaan kunnon rokkikertsien avulla homma kirkastuu kolmanteen asteeseen.

Kuuntele vaikka Freedom Fighter-niminen viisu, biisi on albumin selkeimästä päästä mutta mitkä tehot ja tajuton energia. Kymmenminuttinen Bring Out The Sun(So Alive) on sitten hämärimmästä kulmasta - usean kerroksen alta ja takaa löytyy tie perille, etsivän tunnelman sisältä löytää valaistuneen yhtyeen. Albumin viisut toimivat kahdella tasolla. Pitkissäkin biiseissä on tarttuvia kohtia ja osuuksia, jotka herkistävät korvaa toimiville melodioille. Lopullisena maalina on levykokonaisuus, joka hengittää vapaana mutta ei karkaa käsistä. Pienistä yksityiskohdista laajoihin kaariin - albumi on yhtä soittamisen iloa ja paloa. Bändi ei hirttäydy turhaan soolomahtailuun - progeilu on keino jäsentää musiikillista luovuutta, ei suinkaan itseisarvo ja lopullinen päämäärä.

Love Remains The Same sisältää vähemmän kertalaakista korviin kiinnittyvää iskusävelistöä. Albumi vaati enemmän aikaa kuin edeltäjänsä. Joidenkin mielestä Von Hertzen Brothers on menettänyt iskevyyttään ja kadonnut omaan sisäiseen universumiin. Allekirjoittanut liputtaa kuitenkin albumin sisäistä voimaa ja näkemystä - vaikka viisuissa on pituutta ja rajusti tawaraa, bändi ei eksy turhaan mahtailuun ja kavereille soittamiseen. Kyseinen albumi kestää kuuntelua ja pieniä jippoja löytyy kerta toisensa jälkeen - rikas kokemus. Albumin yin ja yang ovat tasapainossa. Von Hertzen Brothers osoittaa jälleen, miten yhdistetään stadionrock ja progeiluun taipuvainen mielenlaatu.