Kun Saw-saagan sisäinen logiikka rakoili maagisen kätevyyden johdosta, jälkimaun määrittelivät yhä isot ja hilpeät käänteet. Itseään moraaliseksi väittävä murhaaja oli varautunut kaikkeen niin tarkasti, että hän saattoi nukkua koko leffan tai kuolla pois. Kunhan hän ei Sarumaniksi paljastunut, häntä oli kunnioitettava ja siis kuunneltava. Tikkaa luomesi kiinni ja pärisytä poraa korvien vieressä, jos hauska satu hetkellisesti horjuu.

Yhdeksäs osa Spiral on lähes itsenäinen trilleri. Se sopii: tarina päättyi osassa 6. Joku puhkoo kyttäaseman mätäpaiseita. Uhrien on taas silvottava itsensä ulos ansoista, mutten vakuuttunut, että useimmista on mahdollista selvitä. Alkuperäisen roiston oppilaita ei epäillä, vaan kopioijaa. Loppu - siinä kaikki. Nippelitietoa tiputellaan lisää, mutta taustatarinan mukaan asioita on jo puitu, joten kyse on märehtimisestä, eikä skandaalinkärystä.

Viitosen ensimmäinen uhri noudatti sääntöjä, mutta kuoli. Syöpäsairaan roiston hommat oli juuri perinyt karpaasi, jonka moraalia yhä testattiin. Tilanne ei toimisi itsenäisessä leffassa, eikä Spiral edes yritä. Kyse on vain omankäden oikeudesta: kytät vammautetaan vakavasti tai tapetaan. Alkuperäinen roisto oli harhainen väittäessään, ettei hän tapa, mutta hänen ovelimmat temppunsa saivat uhrit "arvostamaan elämää" tai pahentamaan tilannetta typeryyttään. Spiralin roisto tappaa ja kysyy "haittaakse".

Roiston identiteettiin ja motiiviin liittyvä puoli on harvinaisen yhdentekevä muistakin syistä. Leffalla on vaikeuksia esitellä hahmot ja korostaa ideoita jo editoinnista johtuen: kelasin toisinaan taakse, kun töksähtävä siirtymä jätti tunteen, että nukahdin tai kohtaus puuttui välistä. Ohjaajaksi on palannut Darren Lynn Bousman. Kun hän osien II-IV jälkeen loi kulttimusikaalin Repo! The Genetic Opera, veikkasin vakavissani, että hän on uusi Sam Raimi tai Peter Jackson, jonka kauhusähellykset terävöityvät ennen isoa läpimurtoa. Sitten hän ohjasi halpaa ja väsynyttä sontaa, ja Spiralista päätellen jäi siihen ojaan.

Pääosanesittäjä ja Spiral-idean isä Chris Rock tuo mukaan pirteää kukkoilua koomikon vaistoillaan, mutta suoritus tai hahmo on epätasainen, joten hänkään ei ankkuroi tarinaa. Kyttä rikkoo sääntöjä, mutta hän on joutunut vaikeuksiin vasikoituaan kollegoista, mutta tarinan alkaessa hänen tilanteensa on suhteellisen vakaa, joten hetkinen, missä mennään - ja loppu. Oudoimmalla hetkellä Rock alireagoi haavaan kuin se olisi lisätty mukaan digitaalisesti. Samuel L. Jackson käy sanomassa motherfucker sankarin faijana.

Avainsana oli "ankkuroi". Sarja on esitellyt monia uhreja juuri ennen tappoja. Valikoidut kuitenkin saivat koko leffan itselleen ja kakkosesta eteenpäin roistokin toimi päähenkilönä, kunnes palapeli oli ruuhkainen. Sivuhahmolle voi antaa painoa vihjaamalla, mitä hän merkitsee päähenkilölle, jos päähenkilö ensin merkitsee jotain.

Leffan kyllä katsoo, jos diggailet kauhusarjojen yhdeksänsiä osia tyyliin Jason Goes to Hell ja Hellraiser: Revelations, mutta Rock luultavasti tähtäsi korkeammalle, vaikken tiedä minne. Kytät ovat yhtä amerikkalainen ongelma kuin terveydenhuolto, joka kiinnosti alkuperäistä konnaa, mutta käsittely on niin yleisluontoista, että tarina voisi sijoittua vaikka kieltolain aikaan.