Sota- ja supersankarileffa tahtoo olla hullunhauska ja vakava, ihana ja ällöttävä, moraaliton ja moraalinen ja mitä vielä? Jatko-osa ja uusi versio. Homma toimii "paremmin kuin luulisi", kunnes visio nousee siivilleen monivaiheisen huipennuksen aikana: useimmille ideoille löytyy yhä tilaa ja vauhti häivyttää niiden saumat.

Mitään ei tarvitse tietää. Saatat muistaa, miksi ballerinamainen psykopaatti Harley Quinn suhtautuu itsetietoisesti myrkyllisiin miessuhteisiin, mutta Suicide Squad (2016) ja Birds of Prey hutiloivat teeman, joten ehkä muistat vain nörtin selityksen hänestä. Useimmat hahmot ovat uusia. Banaanivaltiossa on tapahtunut vallankaappaus, joten Yhdysvallat lähettää ryhmän superroistoja tekemään sitä, mitä Yhdysvallat tekee. Juoneen kuuluu taaperon tasolle jäänyt ihmissyöjähai ja jättiläismäinen avaruusolento, mutten kuvailisi politiikan kommentointia satiiriksi.

Älä tykästy kehenkään, sillä leffalla on lupa tappaa kaikki, intoilevat mainokset. Lupaus pitää paikkansa, jos et tiedä edes sitä, mikä päivä tänään on (keskiviikko). Juonihaarniskat ovat ihan normaaleja. Juonihaarniska ei tarkoita kuolemattomuutta, vaan sitä, että sankarit voi tappaa vain juonenkäänne. Roolipelilogiikka eli arvanheitto saattaisi piristää sota- ja kauhutarinoita, joissa on tarkoitus pelätä kaikkien puolesta. Se ei ole leffan keskeisin tavoite, mutta sitä oli helpompi mainostaa kuin varsinaisia, ihan kivoja jekkuja.

Verisen toiminnan jälkeen saatanat ihmettelevät toisiaan! Sitten he jo avautuvat ja itkevät elämäänsä. Muutaman tyypin hulluutta avataan hauskasti harhoilla, mikä herättää jatkokysymyksiä tyylistä. Miksei myös haimies saa harhoja? Harhojen on tarkoitus erottua arjesta, jotta scifilläkin olisi painoa, mutta tarpeettomat väliotsikot on sulautettu lavasteisiin huvin vuoksi, vaikkeivät ne edusta kenenkään näkökulmaa. Ensimmäinen osa tyri tökerösti hahmoesittelyt, tyylin ja rytmin, joten suhteellisesti ajatellen uutuus on kultaa, mutta se leffoja yhdistää, että vakiintunutta tiimiä katsoo mieluummin kuin vakiintumista.

Ruuhkaisuudesta kärsii eniten banaanivaltio. Kansan kohtalo on pelissä, mutta he ovat tykinruokaa. Huipennus käsitteli asiallisesti kaikkea mitä mielessäni oli, paitsi kahta paikallisiin liittyvää ideanpuolikasta. Tarinan sosiopaateista saa rajata siten, että heillä on ihan omat jutut, kunhan rajauksen muistaa tehdä. Yksi vitsi kommentoi sankarien "kasvosokeutta", mutta kun vastaavat tilinpäätökset jäivät tekemättä, jäin odottamaan jatkoa.

Polkkapilkkusetä on masentunut halinallemaisten voimiensa johdosta. Tarina surullisen hahmon ritarista pysyy hyvin kasassa, vaikka hänen muutkin vitsinsä ampuvat yli. Hamelnin pillipiiparin scifiversiota pidin hämäävän syvällisenä, sillä vaikka hänkin selittää taustansa, hänen herkkyydessään ja uneliaisuudessaan on myös viattoman siviilin aromeita, jotka muualta uupuvat. Harley pitää itseään herttaisena tappaessaankin ja melkein on sitä, joten tulkinnat hänestä tuskin paranevat ilman Jokeria tai Myrkkymurattia. "Rauhaanpakottaja" on huti, jos tahdot amerikkalaisuuden ivaamisen olevan muuta kuin infodumppaus showpainijalta, mutta John Cena näyttää dorkalta ja nauttii siitä, joten hymyilin ja katson hahmon oman sarjan.

Somekuplani on täynnä virallisen tilin uudelleentwiittauksia, joiden mukaan leffa on erikoisinta parhautta 100 vuoteen. Siksi alitajuntani lähti purkamaan tätä tyyliin "näistä syistä viiteen tähteen ei ehkä ylletä", vaikka kyseessä on lopulta perusleffa persoonallisilla hahmoilla ja kompuroinnilla. Muutamat huonot vitsit olivat ilmeisiä jo trailereissa, mutta kun tappajat halailevat kuin piirroseläimet, ilmeistä on kulttimainekin. (On pakko sanoa vielä kerran: katso Centaurworld. Tämän leffan Seppo Räty on sen sarjan Rento-Pertti.)

Leffa on yhtä hyvä kuin saman ohjaajan James Gunnin Guardians of the Galaxy. Pidän enemmän sen jatko-osasta. Kumpikin Guardians vielä parani toisella katselulla, koska Gunnin taajuudelle pitää virittäytyä ja on pientä oivallettavaa. Hän on isot budjetit ansainnut, mutta hahmojen kemiat ovat vahvuus, joten toivon Guardiansin tulevan tv-spesiaalin ja "Rauhaanpakottajan" minisarjan enteilevän sitä, että Gunn päätyy tekemään juuri tätä, mutta 50 jaksoa kestävän sarjan muodossa.