Muinainen pahuus vasta nostaa päätään ja sota on jo raunioittanut maan. Hirviöiden jahtaama soturitar menettää ratsunsa ja maagisen megaesineen, joka on ainoa toivo. Kausi kertoo siitä hevosesta. Se oppii puhumaan jäätyään jumiin ällösöpöön sateenkaarimaailmaan.

80-luvun My Little Ponyssa on hirviöitä ja lauluja, muttei yhtä persoonallisia poneja kuin 2000-luvun versiossa. Centaurworld on yhdistelmä niiden ja Ren & Stimpyn parhaita puolia ja se on vasta ensivaikutelma. Sarja ylittää odotukset toistuvasti hahmojen, vaihtelevan huumorin ja juonenkin keinoin. Kausi on sokerihumalainen Sormukset ritarit - ja Kaksi tornia on tulossa. Lajityyppi on kulttiklassikko. Sellaisten on tarkoituskin jakaa mielipiteet, mutta kun eräs jakso toi mieleeni Rick and Mortyn, Centaurworld voitti vertailun 100% tieteellisesti.

Rauha. Viittasin siihen Rick and Morty -jaksoon, jossa on maanalaisia ihmishevosia: sekin jakoi mielipiteet. Kun Centaurworldin kentaurit vierailevat maan alla, he jäävät hikisiltä runkkareilta näyttävien myyräkentaurien vangeiksi. Keskeinen käänne on se, että yhden sankarin häntä muuttuu itsetietoiseksi stand-up-koomikoksi, joka ottaa hänen perseensäkin hallintaan. Heh? Rick and Morty -fanit protestoivat: "ihmishepat olivat vain sivujuoni spermahirviöjaksossa, eikä joku lastensarja voi spermahirviöitä haastaa." Joku lastensarja:


Hevonen eksyy aluksi kuplaan, jota kuvan esittämä Wammawink ylläpitää. Wammawink on kentaurilauman maagisesti lahjakkain jäsen, joka on ylihuolehtivainen, muttei yksiulotteisesti. Hän haluaa hevosestakin ystävän ja ystäviä autetaan, joten ennen pitkää hän tukee kotiin tahtovaa hevosta vilpittömästi, vaikka olisi helpointa hyysätä rappioidiootteja kotipuolessa. Sarjassa on kirkassilmäistä "ystävyyden taikaa" ja enemmän kontrastia kuin useimmissa vastineissa, mikä johtuu puoliksi musikaalinumeroista. Hevosenkin maailmassa lauletaan, joten laulut kärjistävät kaikkia tunnetiloja rumasta itkusta puhtaaseen psykoosiin.

On narsistinen metroseksuaali seepra. On kirahvi, joka kutsuu persettään isäkseen ja suree vihaisia pierujaan. Suurisilmäinen, nariseva ja neuroottinen kleptomaanigaselli toi joskus mieleeni Winona Ryderin. Hän tunkee tavaraa vatsan kohdalla olevaan teleporttiin. Kentaurien anatomia on hämäävää, joten se voi näyttää hämäävältä, kun hän tunkee haaroväliin vaikkapa kokonaisen puun, mutta tulkintoja ei sinänsä tarvita. Teleportin käyttöä verrataan suoraan synnyttämiseen ja seepra on ristiinpukeutuja, jne.

Kentauripulu on periaatteessa lihaksikas pygmi, joka lentää käsiä räpyttelemällä. Kun huomioni oli luovassa edustuksellisuudessa ja kehomyönteisyydessä, silmäilin hänen grillatuilta kanankoivilta näyttäviä kinttujaan ja pohdin, voiko sisukas pyörätuoliurheilija nähdä hänessä itsensä? Sellaisia täkyjä on ilmassa joka tapauksessa, kun pärisevät muotopuolet kävelevät eteenpäin sateenkaaritietä. Hikoilevan kaljamahamyyrän nimi on Rento-Pertti ja hänkin pääsee laulamaan positiivisesta elämänasenteestaan. Naispuolinen valaskentauri näyttää Vesa-Matti Loirilta, mutta kauneus tulee sisältä. Pimpeli pom!

Ikäraja on 7, vaikka pitkitetyssä pornovitsissä on häpykarvavitsi. Joskus katsoin tätä kirjaimellisesti suu auki. Surrealismi on sillä tasolla, että joku valitettavasti kerskailee katsoneensa tämän huumepäissään, vaikka sarja itsessään huumaa ja olennainen osa nautintoa on se, kun tunnet ymmärtäväsi sisäistä logiikkaa. Toistan: taustalla kytee todellinen uhka, Skeletoria pahempi. Tarina on episodimainen, mutta yhtenäinen ja harkitusti rytmitetty. Olisin tuijottanut tätä viikon putkeen.