DVD-uutuus The Deaths of Ian Stone tulee varmasti menestymään tusinasäikyttelyjä paremmin videovuokraamoissa, sillä kotelon kanteen mahtuva lupaus kauhuelämyksestä on vastustamaton ilkeiden elokuvien ystäville. Ian Stone on mies, joka jää junan alle yritettyään auttaa maassa makaavaa henkilöä. Stone selvästikin kuolee – mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hän jo herää toisaalla ja täysin kunnossa. Tapaus ei jää ainutkertaiseksi, vaan jatkossa joukko murhaajia ottaa Stonen hengiltä tasaisin väliajoin yhä kauheammilla tavoilla. Stone ei muista aluksi menneitä tapahtumia, mutta pian tulee selväksi, että ainoa keino selvitä kierteestä on todella muistaa oma menneisyytensä.

The Deaths of Ian Stone muistuttaa aivan muita elokuvia kuin äkkinäinen voisi päätellä (Saw tai Hostel yliluonnollisin maustein?), mikä ei ole negatiivinen asia, jos nyt ei positiivinenkaan. Jossain määrin harmillista on, että ne jo otsikossa luvatut kuolemat ovat mielikuvituksettomia kuin kymmenen pennin puukkohipassa. Se on selvää, että kyse on yliluonnollisesta kauhusta, joten senkin voi mitään paljastamatta todeta, että yliluonnollisuuksiin käytetään enemmän energiaa kuin kauhisteluun. Pelätä toki saa omaa varjoaankin, ei siinä mitään.

Tarina sinänsä alleviivaa sen, kuinka terrorisoivan painostava on ajatus kuolemaan johtavasta kidutuksesta, joka jatkuu puhtaalta pöydältä heti kuoleman jälkeen. Viivaa ei kuitenkaan vedetä aivan heti. Ian Stone on tavallinen mukava heppu, useimmiten ainakin. Kun hän ei vielä ole päässyt juoneen kiinni, pitävät mysteerit mielenkiintoa yllä: miksi miehen elämä muuttuu ammattia myöten, mikä merkitys on toistuvasti esiintyvillä naisilla, keitä ovat murhaajat...? Tyhjästä saapuva sivuhahmo vastaa näihin ja muihin kysymyksiin suoraan sitä mukaa kun kerkeää. Se paljastetaan jo ensimmäisessä sessiossa, että elokuva on aito "niin huono, että se on jo hyvä" -tapaus.

Jo hyvissä ajoin ennen kuin raina ryömii sinne minne tavallaan lupaa, on etenemistä tapahtunut vähän muuallakin. Sen pitäisi kertoa jo jotain, että niinkin pomminvarma idea kuin kuolema kuoleman perään onnistutaan vesittämään siten, että Ian Stoneen, poloiseen uhriin on mahdotonta samaistua millään tasolla enää silloin, kun kauhun on tarkoitus pursuta myötäelämisestä, eikä nurkan takaa hyppäävästä kissasta, kuten vielä alussa.

The Deaths on Ian Stone on aito kalkkuna, jolle ei viitsi olla kovin vihainen. Luonnollisesti sitä kokee tylsistyvänsä vaiheessa, jossa lupaava tarinankerronta menee päin sitä minne täytteet tungetaan kiitospäivänä, mutta on rainalla viihdearvoakin. Umpisurkeat tietokonetehosteet tai 13-vuotiaan teinipojan käsitykset siisteistä jutuista eivät naurata yhtään, jos ne pitävät koossa kaavamaista yritystä tehdä rahaa. The Deaths of Ian Stone kuitenkin on rehellisen yritteliäs kökköys, jota ei suuremmin ole markkinoitu. Sydämelliset röhönaurut kumpuavat siitä ajatuksesta, että niin kirjoittaja, ohjaaja kuin rahoittajatkin ovat vilpittömästi niin pihalla, etteivät varoituskellot soineet missään vaiheessa.