Ison budjetin toiminta kohtaa ryppään luonnosteltuja ideoita, joiden perusteluja pantataan panttaamisen ilosta. Tulevaisuuden ihmiset sotivat avaruusolentoja vastaan. Sukupuutto uhkaa, joten nykypäivästä noudetaan täydennyksiä. Kysymme kuorossa: eikö kannattaisi muuttaa historia? No, emme tiedä kaikkea. Aikamatkaajat väittävät, ettei örkeistä kehtaa edes videota näyttää. Se on lupaus mysteeristä. Mutta sitten örkit ovat vain örkkejä. Valikoituja asioita kuten aikamatkailun potentiaalia kommentoidaan simppeleillä tavoilla 1-2 tuntia myöhemmin kuin on järkevää ja perustason logiikka vuotaa kuin siivilä sen jälkeenkin.

Chris Pratt näyttelee opettajaa, jolla on armeijahistoriaa ja pätemisen tarve, tai orastava keski-iän kriisi. Hän on yksi väkisin värvätyistä, muttei kuka tahansa, tai niin vihjataan. Tulevaisuuden tyypit tietävät, kuinka hänen elämänsä jatkuisi normaalitilanteessa, joten yleisinhimillisen opetuksen haistaa jo. Ensimmäisen taistelun aikana Pratt on juonihaarniskaan uskova perussankari, jollaiset lähtevät koiraakin pelastamaan, vaikka universumi olisi posahtamassa. Häntä kuitenkin tylytetään tästä? Ehkä tarina on ovela ja inhimillinen ja itsetietoinen! Tarina on: kaikkiin mahdollisiin virheisiin kompastuvaa soopaa. Karismaattinen tähti vetää vakavissaan ja toiminta tykittää, joten toivo paremmasta kuolee kituen.

Nykypäivässä kriisi vertautuu Vietnamin sotaan, koska se mainitaan. Kansa vastustaa taas kaukaista konfliktia, jonne lähimmäisiä lähetetään kuolemaan ja traumatisoitumaan. Rinnastus selvästi alustaa jotakin ja kommentoi sitä, että katsojakin ihmettelee ideaa, tai sitten ei. Sota on tärkeä, joten unohda Vietnam: virallisempi symboliikka tulee myöhemmin. En väitä tätä puhtaaksi totuudeksi, mutta vaikutelma on se, että ainoat ideat, jotka esitellään hyvissä ajoin ja jotka oikeasti johtavat johonkin, ovat ideoita, jotka tuntuvat täysin irrallisilta esiteltäessä. Käsikirjoitus on ala-arvoinen.

Erään lähikuvan aikana tuumin, että örkki näyttää torakan ja kengurun risteytykseltä. Muuta erikoista niissä ei ole, mutta ne ovat kiitettävän uhkaavia eläimiä, jotka vyöryvät massoittain ja vaikuttavat rasittavilta mm. roikkuessaan helikopterista. Ne tahtovat syödä. Ne voi tappaa konekiväärillä ja niitä voi vetää turpiin. Olet nähnyt leffoja, joten veikkaa, millä perustelulla tällaiset hirviöt voivat edes teoriassa uhata yhteiskuntaa. Leffa tarjoaa saman veikkauksen ja tietenkin vasta lopussa. Näyttelijöissä ei ole vikaa, mutta käsikirjoitus velvoittaa hahmot manipuloimaan katsojaa jättämällä ilmeiset asiat pois rupattelusta, joten tarttumapinta jää vähäiseksi. Tulevaisuustyyppi Yvonne Strahovski tunteilee vakuuttavasti, mutta jos hampaisiisi jäi parsakaalia, hän panttaa tietoa vähintään vartin.

Tavoite on se, että katsomon pässit hyperventiloivat: tekijät eivät tehneet tätä itselleen. Siinä missä joku Independence Day on rehellisesti tyhmä ja suoraviivainen ollakseen mahdollisimman hauska ja makea, tämä leffa vetää itsensä mutkalle ollakseen "mystinen". Pinnallisessa mielessä leffa tekee samat asiat kuin esim. Starship Troopers. Vaikka Troopersin hienoudet ovat pinnan alla, simppeli ja näyttävä klooni menisi roskaruokana, mutta Tomorrow War onnistuu olemaan se pidempi versio temppuilun vuoksi. Edes taistelutovereiden suhteet eivät saavuta perustasoa, koska Pratt lentää etäälle milloin kenestäkin.

Painotan, että jälkimaku on katkerampi kuin matka. Vasta viimeisen näytöksen aikana aloin ulista ääneen.