Leffaksi alunperin kuvailtu Infinite Darkness on 90 minuutin tv-sarja, joka ehtii tarjota sirpaleisuutta ja loputtomuuden tuntua. Teknisesti teos on ylipitkä videopelin välinäytös. Sisältö ei vastaa Resident Evil -pelien hullunkurisuutta, mitä nyt rottazombiet iskevät ennen ainoaa mahdollista lopetusta. Nimi tarkoittaa sitä, että makeilusanat tyyliin Damnation ja Vendetta loppuivat. 12-vuotias sanoi perkele. Kaveri vastasi saatana. Pian oli väännettävä, että helvetin paska.

Sotilaiden ja zombieiden yhteenotto alustaa perusjuonta bioaseista ja salaliitosta. Sivuhahmoille kriisi on henkilökohtainen, mutta samaistumispinta jää minimaaliseksi jo rakenteen vuoksi. Maailmanpolitiikkaan palaa aikaa kuin 30-60 minuuttia pidemmissä trillereissä, eikä sitä ole sisäistetty, että jonkun Morgan Freemanin näyttelemä presidentti saattaa kiihkoilulle ulottuvuuksia antaakin, toisin kuin Kiinaa terrorismista epäilevä Sims-potus.

Zombiet iskevät Valkoiseen taloon. "Die Hard Valkoisessa talossa" -leffat osoittivat, että toimistorakennus on tylsä. "Resident Evil Valkoisessa talossa" huvittaisi pelinä, jos oudot puzzlet klassisesti avaisivat salaovia, ja on toki pelimekaniikasta riippumattomia tapoja kertoa tarina suljetun kohteen pahuudesta, mikä on brändin perusidea. Sarja siirtyy muualle. Aloin miettiä, mitä on tarkoitus fanittaa edes teoriassa, jos elät ja hengität tätä.

Leon S. Kennedy ja Claire Redfield ovat pyörineet peleissä vuodesta 1998 ja kumpikin pinokkio on vapaa persoonallisuuden piirteistä jopa Star Wars: The Bad Batchin kloonipainotteiseen puunaamakaartiin verrattuna. Animaatio on tapa kärjistää: tunteita, liike-energiaa, sanomaa, kaikkea. Tässä sarjassa köpöttelevät "mahdollisimman fotorealistiset" taksidermianuket vastaavat sitä, kun yrität keksiä pyörän uudestaan ja luot neliön. Sarjaa on kestänyt tunti. Kuka tuo on? Oma moka: kaikki tietävät, että Redfieldillä on punainen takki. Kennedy pyörii Valkoisessa talossa, koska sarja sijoittuu pelien 4 ja 5 väliin ja luetaan Wikistä lisää, jos emme muista. Mitään väliä jatkuvuudella ei ole suorittajien puskiessa kliseeputken loppuun.

On muutamia osuvia ilmeitä, suhteellista realismia ja normaalia toimintaa, eli mahdollisuuksia riidellä kanssani. Huomioni ei ollut minimivaatimusten täyttymisessä, vaan siinä, kuinka hahmot pahimmillaan pönöttävät tönkkösuorana keskustelukumppania katsomatta kuin pelihahmo, jonka tekoälyrutiini on kosahtanut, ja siinä, olisiko huulisynkka miten paljon osuvampaa, jos ruudulla supistelisi anusaukko. Kesken sarjaa oli googletettava, missä komediasarjassa nähtiin hahmo, joka ei liikuta käsiä (Seinfeldissä). Lady Dimitrescun ensimmäisestä viidestä VR-fanipornovideosta kaksi tarjoaa sielukkaampaa animaatiota kuin tämä.

Konsolia en vasaralla hakkaisi, jos peli ylläpitäisi tätä tyyliä toiminnankin aikana, ja viimeisen jakson tunnistaisi Resident Eviliksi ilman ennakkotietoa, joten sovitaan, että tämä on kehno fanituote, eikä pyhäinhäväistys. Uusin peli Village teki paremmin kaiken millä on väliä, joten lämpimämmin suosittelen YouTuben Let's Play -videota. Tarkistin asian: vaikka sarkastinen tubettaja höpöttää päälle, jo vihollisten käytöksessä ja äänisuunnittelussa on huomionarvoisempaa kutinaa.