Palm Springs on kolmas pätevä aikaluuppileffa tänä vuonna. Kukin löytää sopivasti tuoreen näkökulman toisin kuin muiden kaavojen mukailijat, joten en kyseenalaista tuomioitani, vaikka se alkaa olla koomista, että luuppileffat sytyttävät kaikkien aikojen kuivimpana elokuva-aikana, kun muukin on silkkaa déjà vu'ta. Luuppitarinat ovat avoimesti listoja etsiessään tilanteista vaihtoehtoisia merkityksiä, joten ne ehtivät mennä useamman kliseisen leffan reviirille ja usein lyhyemmässä ajassa. Kannattaako muita leffoja siis tehdäkään? Nykytyylillä?

Andy Sambergin Nyles on täyteläinen, leveästi virnistelevä rantapummi unelmavävyn potentiaalilla. Se on hyvä, ettemme tiedä millainen huithapeli hän oli ennen luuppia. Hän on jumissa tyttöystävän kaverin hääpäivässä, joten ei ole ihmeempiä velvollisuuksia ja hän voi notkua baarin ja altaan välillä. Hän on ollut luupissa niin kauan, että muistot tasapaksuudesta ovat alkaneet rakoilla ja siihenhän ei tarvita luuppia, vaan päivittäinen dokaaminen riittää, joten sanoma on jo puoliksi kunnossa.

Hunningolla on myös morsiamen sisko Sarah, jonka tulkitsija Cristin Milioti on kuin rasvattu (sinänsä pidän narinasta) Sarah Silverman. Hän tarvitsee niukasti suostuttelua päätyäkseen varatun sällin kylkeen, mutta Nyles on toki hionut taktiikkaa. Nyles tietää kuinka luuppiin joudutaan, mutta ei kuinka päästä pois. Hänen tarkoituksensa ei ole vetää Sarahia mukaan, mutta kun rutinoitunut asenne kohtaa kriisin, hän ei ole tarpeeksi varovainen. Sarahin on nyt kuunneltava selitykset ja käytävä läpi surun vaiheet, joten on lyhyt tilaisuus pihahtaa "taas tätä", mutta yleisesti ottaen leffa tietää, että olet nähnyt näitä, eikä se hukkaa aikaa.

Nyles ei usko, että pois pääsee lähtemällä, kuolemalla tai satumaisella saavutuksella, joten hän kehottaa nauttimaan elämästä, mikä on sitten romanttista komediaa. Tahdon kolmannet pyörät romansseistani pois ja muidenkin mielipiteet ovat usein joutavia (ellei kyse ole kielletystä rakkaudesta), joten kahden hengen luuppi on ideaalinen ympäristö. Luuppi tekee luontevaa eritoten siitä musikaalimaisuutta lähentelevästä kamasta, jota semirealistisenkin hömpän pitää kokeilla huipentuakseen, mutta joka voi keikkua epäuskottavuuden rajalla. Pariskunta keppostelee hieman ja on mustaa huumoria, mutta Nyles painottaa, että kaikella on merkitystä heille, joten sympaattisesti he eivät pilaamalla pilaa sieluaan; Grand Theft Auto on paska peli.

Kun tahdot komedian, jossa tyritään, pelastetaan tai skipataan häät, koe Palm Springs. Luuppiromanssi The Map of Tiny Perfect Things kehottaa arvostamaan arkista kauneutta jopa samaistuttavammin kuin Oscar-palkittu leijuvan muovipussin ihmettely. Luuppirymistely Boss Level (vuoden rapein luuppi) ei kiellä äijää äijäilemästä, sillä nyt äijää tarvitaan, mutta äijällä on aikaa miettiä vähemmänkin suorituspohjaista miehisyyttä. Ihmiset ajavat itsensä asemiin, joissa he tarvitsevat kaksi elämää päteäkseen ja elämässä on vaikeita valintoja ja tyhjyyden tunteita, jotka syövät uskon muutoksen mahdollisuuteen. Luupilla ne tarinat kertoo 90 minuutissa. Miten pistää paremmaksi? Painavilla seuraamuksilla? Todellisilla yllätyksillä? Niitä kun näkisi.