Kristen Wiig näyttelee sekä verenhimoista superroistoa että äärimmäistä tätiä kirjoittamassaan komediassa. Onko tämä oma versio siitä, mitä hän oli säätävinään Wonder Woman 1984:ssä? Wiig on yksi komedia-akoista, jotka ovat niin ärsyttäviä, että kosisin, jos hän purkaisi jännitteet selittämällä sielunsa. Welcome to Me on yhä hänen ainoansa, jota suosittelen hänen vuokseen, ja nimi kertoo paljon, jos olet huomannut hänen elävän omalla kiertoradallaan.

Barb ja Star ovat niin tätejä, että heillä on permamentti. Setiä on pyöritelty, mutta nyt he ovat toisilleen kissan korvikkeita. He ovat herttaisia, kun he saavat onnellisina papattaa laimeita juttujaan, jotka jättävät niin vähän tilaa ajatella, että he ovat melkein unohtaneet kumpi on kumpi. Toinen täti on Annie Mumolo, joka sai Wiigin kanssa Oscar-ehdokkuuden Morsiusneitojen johdosta. Se oli yksi torpedo sen gaalan kylkeen, mutta heillä on historiaa ja kemiaa, joten koin olevani avoin sisäpiirivitsille. "Tässä pitää tietää" ainakin se, että heillä on enemmän kokemusta sketseistä ja improvisaatiosta kuin käsikirjoituksista.

Tätien lomasta tulee trilleri. Tätitrilleri on lajityyppi. Listaanko ominaisuudet, jotta voin ilmoittaa leffan missaavan ne? Tädit vetävät jatkossakin omaa show'ta reaktiopohjaisen huumorin sijaan. Katsoin juuri perinteisemmän tätitrillerin Snatchedin ja samana päivänä nuoruuteni kreisikomedian Spy Hardin. Barb and Star on niiden laimea välimuoto: tyyleistä temmotaan ideoita, jotka eivät rimmaa.

Paha Wiig on outo ja lähinnä olemassa. Jamie Dornan näyttelee kätyriä, joka on ihastunut pomoon, mutta tunne on yksipuolinen. Kun Dornanin pitäisi edistää juonta, hän bilettää tätien kanssa ja ihastuu myös hyvään Wiigiin. Kolmio- tai neliödraamoja mukaillaan enemmän kuin trillereitä, mutten kuvailisi sitä parodiaan tähtääväksi valinnaksi, vaan leffa tarvitsee jonkin kaavan kehystämään hölynpölyn (kuten mm. puhuvan eläimen). En löytänyt ironiaa siitä, että Dornan tahtoo jonkun Wiigin ja kiltti Wiig lämpenee. Kaksoisrooli saa aikaan ensisijaisesti sen, ettei toinen täti tunnu olevan pelissä mukana.

"Pelin" palkinto on nuorempi könsikäs, mutta ei toisellekaan tädille naureta siten kuin esim. Nuija ja tosinuija nauroi molemmille nuijille, kun lemmen kohde ei ollut kiinnostunut kummastakaan. Trillerijuoni on mainittu, joten mielesi saattaa yhä mennä todennäköisiin suuntiin: Dornanhan siis mielistelee tätejä hyvästä syystä ainakin ensialkuun? Ei. Onko hänellä tätifetissi, eli uuh ja aah, kun sukkaa kudotaan? Ei: Dornan & tädit dokaavat, vetävät huumeita ja niin edelleen. Leffa toimii siten, että pitää nopeasti nauraa ristiriidalle ennen kuin siitä tulee tarinan ja huumorin vesittävä ristiriita.

Sketsiohjelmassa parhaat palat palvelisivat. Leffa on liian vaisu ollakseen yhtä ärsyttävä kuin sketseistä niinikään karanneiden Mike Myersin ja Eddie Murphyn kehnoimmat, mutta jos ajatellaan vaikka Love Gurua, niin sen tavallaan ymmärtää, että hyperaktiivinen Myers laskelmoi tuskallisesti väärin sen, mikä huvittaa yleisöä. Wiig käy sanomassa kameran edessä "tilpitappi eh eh" kerta toisensa jälkeen ja joissakin leffoissa hän myös aukoo silmiä ja tärisee hysteerisenä. Myersin ja Murphyn tyylinen "kaikkien roolien" näytteleminen ei onnistu: hyvä ja paha Wiig ovat vain hyvä ja paha Wiig...

Jatkan tätä kirjoittamalla Googleen "Why is Kristen Wiig".