Ephemerald : Between the Glimpses of Hope
Jos etsit kuunteluun kotimaassamme luotua sinfonista kuolonmetallia, mutta esimerkiksi Brymirin tuotanto on kuunneltu puhki, kannattaa ottaa työn alle debyyttilevynsä alkuvuodesta julkaissut Ephemerald. Vaikka kyseessä on suhteellisen uusi kokoonpano, on monissa bändeissä marinoituneilla soittomiehillä homma hallussa myös tuoreimman yhtyeensä kanssa. Between the Glimpses of Hope on yllättävän valmiin kuuloinen julkaisu ensimmäiseksi täyspitkäksi.
Between the Glimpses of Hope on ladattu täyteen sinfonista kuolonmetallia, jossa eri osa-alueet ovat juuri sopivassa tasapainossa. Ulosanti painottelee hienolla tavalla raskaamman tykittelyn sekä rauhallisempien hetkien välillä, eikä sinfonisuus nouse missään vaiheessa liian räikeästi esille. Musiikin pohjan muodostavat nimenomaan sävellykset, joihin mahtipontisuudella luodaan ainoastaan lisää särmää ja syvyyttä. Tätä tukee myös toimiva äänimaailma, jossa kaikki elementit pääsevät esille juuri sopivassa suhteessa.
Sävellyksiltään Between the Glimpses of Hope on vahvasti rakennettu kokonaisuus, vaikka pankkia ei aivan onnistuta räjäyttämään. Yhdeksästä biisistä koostuva kokonaisuus kun ei useampien kuuntelukertojen jälkeenkään jätä suurempia muistijälkiä kuin paikoitellen. Tämä on harmillista, sillä ne huippukohdat sitten ovatkin aivan äärimmäisen syvälle iskeviä hetkiä, joita kaiken lisäksi löytyy ilmaisupaletin molemmista äärilaidoista. Raskaamman rusikoinnin saralla Grand Creation sekä Servant pakottavat nyrkit takomaan ilmaa kun taas kaunis All There Is viljelee sen verran upeita tunnelmia, että kappaleen äärellä meinaa herkistyä.
Ongelmistaan huolimatta Between the Glimpses of Hope on sen verran jämäkkä paketti, että albumi herättää suuria odotuksia yhtyeen tulevaisuutta kohtaan. Bändin hyvällä maulla rakennettu sinfoninen metallimusiikki ei lähde toikkaroimaan liian täyteen ahdettujen äänimaailmojen rämeikköön, vaan ongelmat vältetään etenemällä tanakasti sävellykset edellä, jonka ansiosta musiikissa on aidosti syvyyttä ja vetovoimaa. Vielä kun jatkossa sävellyskynät teroitetaan nykyistä parempaan terään, on helppo uskoa, että Ephemerald tulee olemaan hieno lisäys kotimaamme muutenkin kovatasoiselle metallikentälle.
Between the Glimpses of Hope on ladattu täyteen sinfonista kuolonmetallia, jossa eri osa-alueet ovat juuri sopivassa tasapainossa. Ulosanti painottelee hienolla tavalla raskaamman tykittelyn sekä rauhallisempien hetkien välillä, eikä sinfonisuus nouse missään vaiheessa liian räikeästi esille. Musiikin pohjan muodostavat nimenomaan sävellykset, joihin mahtipontisuudella luodaan ainoastaan lisää särmää ja syvyyttä. Tätä tukee myös toimiva äänimaailma, jossa kaikki elementit pääsevät esille juuri sopivassa suhteessa.
Sävellyksiltään Between the Glimpses of Hope on vahvasti rakennettu kokonaisuus, vaikka pankkia ei aivan onnistuta räjäyttämään. Yhdeksästä biisistä koostuva kokonaisuus kun ei useampien kuuntelukertojen jälkeenkään jätä suurempia muistijälkiä kuin paikoitellen. Tämä on harmillista, sillä ne huippukohdat sitten ovatkin aivan äärimmäisen syvälle iskeviä hetkiä, joita kaiken lisäksi löytyy ilmaisupaletin molemmista äärilaidoista. Raskaamman rusikoinnin saralla Grand Creation sekä Servant pakottavat nyrkit takomaan ilmaa kun taas kaunis All There Is viljelee sen verran upeita tunnelmia, että kappaleen äärellä meinaa herkistyä.
Ongelmistaan huolimatta Between the Glimpses of Hope on sen verran jämäkkä paketti, että albumi herättää suuria odotuksia yhtyeen tulevaisuutta kohtaan. Bändin hyvällä maulla rakennettu sinfoninen metallimusiikki ei lähde toikkaroimaan liian täyteen ahdettujen äänimaailmojen rämeikköön, vaan ongelmat vältetään etenemällä tanakasti sävellykset edellä, jonka ansiosta musiikissa on aidosti syvyyttä ja vetovoimaa. Vielä kun jatkossa sävellyskynät teroitetaan nykyistä parempaan terään, on helppo uskoa, että Ephemerald tulee olemaan hieno lisäys kotimaamme muutenkin kovatasoiselle metallikentälle.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti