Nuijan ja tosinuijan piilokameraversio voi tuntua turhalta kuin digitaaliseen kuumemittariin koodattu Doom, jos laatua vertaa suoraan esikuvaan. Stuntista voi myös nauttia höhöttävänä pässinpäänä ja/tai analyytikkona, joka ymmärtää alkeet stuntin vaikeudesta ja osaa arvostaa verrattain eksoottisia vivahteita. Pidämme perusleffoista, koska niissä ihmiset eivät ole jäykkiä ja rumia tien tukkeita. Vaihtelun ja todellisuudentajun huollon vuoksi on hykerryttävää nähdä leffa, jossa aidot ihmiset erottuvat hahmoista melkein kuin Roger Rabbitin aikana. Se yhdistää Bad Tripiä ja Sacha Baron Cohenin "dokumentteja", mutta isona erona Bad Trip pyytää uhreilta nimeä paperiin vasta jälkikäteen. Boratin yhteiskuntakritiikin ja "tutkivan journalismin" tilalla on hyvää meininkiä virallisesti, eli mielipiteistämme riippumatta.

Villi tosinuija Chris saa vainun naisesta, joten romantiikkaa sauvassa hän ajaa hassulla autolla toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Mukaan lähtee kaveri Bud, joka on nuutuneempi nuija. Nuijien bromanssi on se tärkein suhde. Heitä jäljittää psyko, joka sentään on Budin vankilasta paennut sisko, eikä osa laajempaa rikosjuonta. En herkästi syytä eteenpäinkävelyelokuvaa toisen kopioksi, mutta rakenteessa on pirusti Nuijaa ja tosinuijaa, vaikka vitsit mukailevat muita kliseitä. Suorin laina on kohtaus, jossa nuija vajoaa unelmiin, kun liikenteeseen pitäisi keskittyä. Olennaista on se, että unikin on piilokamerasketsi.

Irstailu ja väkivalta ovat kutakuinkin soveliasta törkyä vuoden 2021 tasolla, mutta mainostetun gorillaseksin jälkeen pohdin, voisiko lajityypissä tehdä muuta, jos siihen tarttuisi erilainen koomikko. Baron Cohen on tehnyt hienovaraista työtä tiimeineen saadaksen uhrit asemiin, mutta törkyyn hänkin tähtää. Raiskaava eläin on nähty mm. Simpsoneissa ja PG-13-ikärajan Ace Ventura 2:ssa. Jos vitsi pitää toistaa, niin kyllä: piilokamerashow'ssa. Sen vieminen pidemmälle ei tehnyt vaikutusta, koska siviilien reaktiot eivät kehity tietyn pisteen jälkeen ja sattuneesta syystä muistan, että isokokoisten, alfakulttuurin vuoksi erakoituneiden apinoiden penikset ovat pieniä. Huipennuksen jälkeen koin olevani kiinnostunut ihan muista asioista. Leffan oli vieteltävä minut uudelleen.

Simppeleillä, vilpittömästi toteutetuilla kaavoilla se onnistui. En sano, että Eric Andre ja Lil Rel Howery ovat yhtä ikoninen pari kuin viralliset nuijat tai Baron Cohen & kaveri, mutta he näyttelevät herttaisen mutkattomia tolloja ja vähintään yksi salakohtaus pyrkii lypsämään reaktioita vain sympaattisuutta korostaakseen. Jämäkkä Tiffany Haddish tukee tunnelmia siskona, joka lupaa tappaa jätkät, vaikka kyse on vain hänen autonsa lainasta. Leffa olisi katsomiskelpoinen, vaikka he kolme tekisivät saman studiossa. Kaikki kohtaukset eivät ole kriittisen tärkeitä, mutta road movie -standardeilla matka on ehyt: ehkä jopa ensimmäiseen Boratiin verrattuna.

Lopputekstit vahvistavat, että eräs siskon jutuista innostuva räpätäti on siviili, ja se on hilpeää, kun maailmasta sittenkin löytyy aito elokuvamainen ihminen. Legendaarisia reaktioita ei kuitenkaan kannata odottaa. On suun aukomista ja eritasoisia yrityksiä puuttua tilanteisiin. Ansiot ovat suhteellisia, sillä monihan meistä ei edes osaa katsoa näitä, kun on ihan pakko epäillä kaikkea huijaukseksi. Henkilökohtaisesti hykertelin jo sille, kun piilokamerashow tavallaan hylkää uhrinsa taustalle, jos hahmojen on edistettävä juonta parilla sanalla. Näitä ei ole liikaa.

Tämä on täydellinen aprillipäivän huvitus nimenomaan siinä mielessä, että valeuutisten ajalla klassisesta kuravedestä on mennyt maku.