Stam1na : Novus Ordo Mundi
Stam1na palaa yhdeksännellä albumillaan ensimmäisten levyjensä tunnelmiin. Novus Ordo Mundi nojaa siihen samaan raskauteen ja suoraviivaisuuteen, josta yhtye tuli alkuvuosinaan tunnetuksi - unohtamatta kuitenkaan kaikkea sitä, mitä uran aikana on tapahtunut. Menneitä kaipaileville ja bändin nykymeiningistä ärsyyntyneille uutuuskiekko on täysosuma, sillä puhtaana metallilevynä Novus Ordo Mundi on jämäkästi toteutettu paketti.
Novus Ordo Mundi on tiukka asennelevy, jonka metallipitoisuus ja raskaus tekevät heti kättelyssä vaikutuksen. Aluksi musiikin tietynlainen yksinkertaistuminen vie ajatukset vääjäämättä umpisurkean Nocebo-kiekon suunnalle, mutta siinä missä tämä kuulostaa enemmänkin läpällä tehdyltä kainalopieruheviltä, haisee Novus Ordo Mundi aidosti hieltä ja adrenaliinilta. Stam1na ei ole puskenut ulos näin rehtiä metallimusiikkia pitkään aikaan. Kymmenen kappaletta rymistellään lävitse enemmän ja vähemmän yhtyeelle ominaisesti kikkaillen, mutta materiaali on jatkuvasti raskasta ja rosoista. Kaiken kruunaa erinomainen soundipuoli, sillä kitaroissa on särmää, bassossa särinää ja rumpupatteristo iskee tärykalvoille kuin tykistökeskitys konsanaan.
Novus Ordo Mundi on hykerryttävällä tavalla raskas ja raivokas teos, joten on lähes harmi, että kiekko jää sävellyksiltään ontoksi. Muutamat hyvät kappaleet eivät riitä nostamaan kiekon arvosanaa erityisen korkealle, sillä kokonaisuus jää keskinkertaiseksi ja tylsäksi. Vaikka paremman äärilaidan vedot tyyliin Memento Mori (ateistin kiitos), Metropolio sekä koukeroinen nimikkokappale ovat jokainen päteviä metallibiisejä, on hankala kuvitella, että näitä tulisi kuunneltua jatkossa. Saatikka, että näitä haluaisi kuulla livemuodossa. Keikkakäyttöön on kuitenkin onnistuttu luomaan yksi täysosuma, sillä armottomasti sahaava Sirkkeli tulee varmasti synnyttämään massiivisia pittipyörteitä keikkayleisön joukossa.
Tietyllä tavalla Novus Ordo Mundi on parasta Stam1naa pitkiin aikoihin, mutta samalla se on myös yhtyeen tylsin levytys vuosikausiin. Metallipitoinen ja lähes kaoottisesti päälle vyöryvä Stam1na on kunnioitusta herättävä ilmestys, mutta tällä kertaa bändin sisällä kuohuvaa energiaa ei saada jalostettua riittävän mielenkiintoiseksi musiikiksi. Yksioikoisen mekastamisen sekaan olisi kaivannut enemmänkin erottuvia väriläiskiä, sillä tällaisenaan Novus Ordo Mundi on vain peruskiva metallilevy. Ei huono, mutta näillä aineksilla lopputuloksen olisi odottanut olevan parempi.
Novus Ordo Mundi on tiukka asennelevy, jonka metallipitoisuus ja raskaus tekevät heti kättelyssä vaikutuksen. Aluksi musiikin tietynlainen yksinkertaistuminen vie ajatukset vääjäämättä umpisurkean Nocebo-kiekon suunnalle, mutta siinä missä tämä kuulostaa enemmänkin läpällä tehdyltä kainalopieruheviltä, haisee Novus Ordo Mundi aidosti hieltä ja adrenaliinilta. Stam1na ei ole puskenut ulos näin rehtiä metallimusiikkia pitkään aikaan. Kymmenen kappaletta rymistellään lävitse enemmän ja vähemmän yhtyeelle ominaisesti kikkaillen, mutta materiaali on jatkuvasti raskasta ja rosoista. Kaiken kruunaa erinomainen soundipuoli, sillä kitaroissa on särmää, bassossa särinää ja rumpupatteristo iskee tärykalvoille kuin tykistökeskitys konsanaan.
Novus Ordo Mundi on hykerryttävällä tavalla raskas ja raivokas teos, joten on lähes harmi, että kiekko jää sävellyksiltään ontoksi. Muutamat hyvät kappaleet eivät riitä nostamaan kiekon arvosanaa erityisen korkealle, sillä kokonaisuus jää keskinkertaiseksi ja tylsäksi. Vaikka paremman äärilaidan vedot tyyliin Memento Mori (ateistin kiitos), Metropolio sekä koukeroinen nimikkokappale ovat jokainen päteviä metallibiisejä, on hankala kuvitella, että näitä tulisi kuunneltua jatkossa. Saatikka, että näitä haluaisi kuulla livemuodossa. Keikkakäyttöön on kuitenkin onnistuttu luomaan yksi täysosuma, sillä armottomasti sahaava Sirkkeli tulee varmasti synnyttämään massiivisia pittipyörteitä keikkayleisön joukossa.
Tietyllä tavalla Novus Ordo Mundi on parasta Stam1naa pitkiin aikoihin, mutta samalla se on myös yhtyeen tylsin levytys vuosikausiin. Metallipitoinen ja lähes kaoottisesti päälle vyöryvä Stam1na on kunnioitusta herättävä ilmestys, mutta tällä kertaa bändin sisällä kuohuvaa energiaa ei saada jalostettua riittävän mielenkiintoiseksi musiikiksi. Yksioikoisen mekastamisen sekaan olisi kaivannut enemmänkin erottuvia väriläiskiä, sillä tällaisenaan Novus Ordo Mundi on vain peruskiva metallilevy. Ei huono, mutta näillä aineksilla lopputuloksen olisi odottanut olevan parempi.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti