Cherry ei ole ainoa elokuva vuoden sisällä, jossa zoomataan ulos perseestä, mutta jos tahdot nähdä Avengers-ohjaajat Tom Hollandin juomuisessa suolessa, kohtaus kieltämättä on terävin tarjous, jonka tämä 140 minuutin lista tekee.

23-vuotias Cherry ei ymmärrä miten tai miksi ihmiskunta toimii. Niinpä. Sitten jäbä pyörittää naisia ja kavereita, vetää aineita, liittyy armeijaan ja ryöstelee, mitkä ovat omia esimerkkejäni ihmisten hämmentävyydestä. Ei Cherry omiakaan valintojaan sisäistä, joten hän on parin jatko-osan päässä siitä oivalluksesta, että itsetietoisuuden puutteet tekevät elostelusta helpompaa. Kaikki tämä voi olla osa visiota, mutta tästä se lähtee, miksi tsemppasin sankaria vähemmän innokkaasti kuin kottaraisen ahdistelemaa olmia.

Tarinan suunnan paljastaa sekä yhden lauseen synopsis että leffan alku, joten en joudu panttaamaan listan viimeisiä kohtia. Puoliväliin saakka koin katsovani laimeampaa Forrest Gumpia. Cherry ei satiirimaisesti sotkeudu historiallisiin tapahtumiin, mutta on lievää kujeilua ja hakiessaan suuntaa Irakin sodasta hän saakin syyn käyttää lisää lääkkeitä ja huumeita, joten amerikkalaisia ongelmia on kokoelmaksi. Tarina on jaettu episodeihin. Holland posottaa kertojana. Vertailin hänen ja Tom Hanksin ilmeitäkin.

Esimerkki. Sotapoika Cherry ajautuu karuun tilanteeseen. Kun hän selventää kertojana, että omatkin reaktiot harmittavat, selvennys ei myy hetkeä erityisen aitona tai persoonallisena, jos sitä vertaa kohtaukseen, jossa kertoja Gump selventää, että hän olisi toivonut sanovansa kuolevalle kaverille muutakin kuin "Hi Bubba". Kertoja Holland selittää liikaa jättämättä katsojalle tilaa. Leffan jälkeisissä tunnelmissa koen, että jos kertojan ääntä ylipäätään on kommentoitava, koko tyylivalinta edustaa epäonnistunutta antielokuvaa.

Sota näyttää sotaleffoilta. Kunnioitin sitä, että nuori sotaveteraani traumatisoituu, mutta ansion alkeet hiipuvat vaiheittain. Kaiken huomioiden homma toimisi paremmin, jos narkkariksi taantuva Cherry löytäisi uuden huurupossen, mutta ne ovat vanhoja sivuhahmoja, jotka seuraavat häntä ojaan: perustelut heidän kehitykselleen Holland tietenkin lukee paperista. Käytän aivoja johonkin, joten valmiiksipureksitun banaaliuden aikana funtsin, että ehkä sivuhahmot ovat tarkoituksella yksiulotteisia, koska päähenkilöltä uupuu kyky nähdä enemmän, vaikka hän tahtoo kaikille hyvää... Ajatusakrobatia ei paranna leffaa, vaan on tarkoitus ensin diggailla ja sitten satuilla naapurin hipsterille, miksi diggailit.

Ryöstövaiheen epäuskottavuus upottaa laivan virallisesti. On mutkattomampaa ryöstellä kuin villissä lännessä? No: erään pankin seinässä lukee isolla SHITTY BANK. Jos et jo prologin aikana oivaltanut, että kertoja saattaa olla epäluotettava, niin siinä on vinkki. Mitä muuta? En muista. Huume-elokuvista ei ole pulaa, joten ei tätä klassiseen Unelmien sielunmessuun tarvitse verrata, mutta jos Cherry on pätevämpi kuin mieleesi tuleva vastine, otan osaa katseluhistoriasi johdosta. Russon veljesten ohjailussa on teoreettista osuvuutta, mutta ei sellaista luovaa energiaa, joka myisi narkkarin euforian tai psykoosin keskustelunavauksena varsinkin kun huomioidaan, että kamera työnnetään perseeseen muuten vaan, kun sankari on kuivilla.

Veljesten Avengers-leffat ovat välittömiä klassikoita lajityypissään, mutta tuntuiko se, että nyt puoli universumia kuolee, vai onko heillä ongelmia kontrastin kanssa?