Menee aina hetki muistaa, että kapteeni Kirkin himo hässiä ympäri galaksia toimii kauniina vertauksena 60-luvun suvakkien värisokeasta seksimyönteisyydestä. Ehkä Star Trekistä saa tehdä aikuisten animaation. Vanhat fanit kiukkuilevat valmiiksi ja nykylaatu kieltämättä heittelee, mutta nykyään Star Trek sijoittuu eri vuosituhansille ja yrittää viihdyttää eri vuosituhansilla syntyneitä, joten ehkä ei ole tärkeää pitää kiinni vanhasta autistisesta utopiasta, kunhan Star Trek pysyy edistyksellisenä. Vedetään mukavaksi vakiintuneelta vihreältä tytöltä housut kinttuihin, niin ilmastovastainen rasistinen sovinisti erehtyy himoissaan puolustamaan häntä! Ei?

Lower Decks on hitusen outo tapaus ensivilkaisulla, mutta ei lopulta. Aivan aidon aikuisanimaation rohkein elementti on se, että minimitavoitteet täytetään tutun brändin sisällä. Komediaksi luokitellun, käytännössä typerän sarjan arvo on siinä, että 24 minuuttiin puristetaan usein kolmekin värikästä juonta. Koin sarjan täyttävän pinnalliset Star Trek -tarpeet luotettavammin eli tasaisemmin kuin Picard ja Discovery, jotka laahaavat toisinaan. Myös Lower Decks sallii hengailla siedettävien tyyppien kanssa. Jos kaasu muuttaa metallin kasveiksi, katsoohan sitä 10 minuuttia.

Väitetysti "duunarit säätävät alakansilla aitojen Trek-tarinoiden aikana", mutta kuvaus ei pidä paikkaansa kuin vahingossa. Päähenkilöt ovat aliluutnantteja, jotka osallistuvat kriiseihin ja hengailevat päällystön kanssa. On hanttihommia ja sivujuoni voi kertoa arjesta, mutta erot esim. Geordin ja Worfin duuneihin hautautuvat tyylivalintoihin. U.S.S. Cerritos on kakkosluokan alus, jonka päällystökin mokailee ja janoaa parempaa. Sotilasarvot unohtuvat aina kun tapahtuu. Löytyykö tästä edistystä? Ei. Siitä ehkä löytyy, että sekä Discovery että Lower Decks nostavat päärooliin tumman naisen tai useamman ja hahmot ovat täysin erilaisia: änkyräkään tuskin kokee Star Trekin vetelevän rasteja ruutuihin. Ufokulttuureihin ja vammautuneisiin hahmoihin kohdistuva pilkka on nihkeää flirttailua "särmikkään ahdasmielisyyden" kanssa, kun useista vitseistä peruutetaan.

Huutaminen ja dokaaminen alussa haisee suorituspaineilta, eikä Rick and Mortyn halpakopion esanssinen tuoksu katoa täysin koskaan. Aliluutnantti Mariner on "nuori Rick": sosiopaattimaisen röyhkeä, mutta kokenut ja kyvykäs. Hän voisi iästään huolimatta olla kapteeni, jos hän ei sabotoisi uraansa tarkoituksella. Hän on tyttö, eikä hän ole keksijä, mutta kaikki on jo keksitty, joten pidin häntä Rickinä pitkään. Aliluutnantti Boimler on hänen Mortynsa, joka ottaa osumaa, häkeltyy ja narisee, mutta Mortyn tavoin osoittaa kunnianhimon ja itsenäisyyden alkeita. Heihin nähden kyborgi ja vihreä nörtti ovat sivurooleissa tarvitessaan sosiaalisten paineiden tai nörttigasmin kaltaisen syyn sekoiluun.

Holokansi on tärkeä jippo, koska se mm. sallii Tähtiliiton logon muuttua kaunaiseksi murhaajaksi ilman että Star Trek virallisesti kosahtaa. Toisaalta monet saavat vahingossa aikaan ilmiöitä, jotka voisivat olla alku jopa borgien tai Control-tekoälyn tyyppiselle uhalle, joten pysyykö Star Trek koossa, kun vastaavia mysteereitä käsitellään seuraavan kerran vakavissaan? Vaikka Lower Decks säheltää ja iskee silmää, se ei tunnu täysiveriseltä parodialta, koska on rajoja, joita se ei ylitä, ja toisinaan se täyttää aukkoja, vaikkakin vitsikkäästi. Kaikkia viittauksia en tajunnut, mutta jos osaan veikata, että satunnaisen nimen pudottaminen viittaa outoon kulttihahmoon tyyliin Simpsonien Frank Grimes, tokkopa röhönaurut jäivät kokematta. Tätä vain katsoo, vapaaehtoisesti.