Jos lähes 3 vuotta myöhässä oleva Hollywood-elokuva kestää reilut 80 minuuttia, kyseessä ei ole alkuperäinen visio, vaikka niin satuiltaisiin, vaan komitean kompromissi. Noin. Luojan kiitos. Siihen paloi tunti, kun yritin tiivistää leffan kimurantit taustat.

Laitokseen suljetuista superteineistä kertova The New Mutants on viimeinen 20th Century Foxin X-Men. Se ratsastaa Loganin ja Deadpoolin aallolla eli kokeilee "vähän" uutta. Jos Stephen Kingin Pennywise lisättäisiin klassikkoon Yksi lensi yli käenpesän, leffa ei kuulostaisi kahelimmalta kuin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, mutta New Mutants ei tyydy tähän. Esimerkiksi Maisie Williamsin hahmo on noitasyytöksistä traumatisoitunut uskonnollinen lesbo ihmissusi. Jaa. Ehkä Logan-ohjaajan Vuosi nuoruudestani olisi suosikkielokuvani, jos Winona Ryderin hahmo sekoaisi karvaisuutensa vuoksi ja pusuttelisi Angelina Jolieta enemmän. Ehkä Jolie voisi tarvita tohtorin sijaan manaajaa, joka räiskii Saatanaa tulipalloilla. Jos lisäykset eivät kasvattaisi kestoa, vaan leffasta päinvastoin poistettaisiin 40 minuuttia, se muistuttaisi New Mutantsia.

Mutants ei silti täysin ansaitse kehnoa mainettaan. Tuijotan pirusti tv:tä. Ideoiden rohmuaminen ja kohtausten typistäminen minimiin on normaali, valitettava tapa tehdä pilottijaksoja. Jaetaan leffa kahtia tasan keskeltä ja pistetään väliin 4-8 jaksoa, niin kausi voisi olla antoisampaa nuorten aikuisten hömppää kuin mm. His Dark Materials, Cursed ja Locke & Key. Jos jaksaisit loppuun, loppusähellys myisi jatkon - mutta leffa tämä on. Pitäisi murahtaa "tässäkö tämä oli". Jotenkin en tajua sitä.

Mutanttien voimat aktivoituvat usein teini-iän stressatessa. "Yhyy, kun ei ole suuntaa - perkele, nyt olen tykinkuula." Sattumukset ovat isoja tragedioita viidelle päähenkilölle, joten ilmassa on antisankarien aromeita, mitä vihjailu osittain tukee. Heidän pitäisi olla Xavierin koulussa, mutta heitä valvoo tohtori, jonka todelliset (tai kaikki) tavoitteet ovat hämäriä. On myös epävakaa elementti, sillä tuntematon aavemainen voima taikoo nuorten pelot lihaksi.

Aina kun näen furryn, päässäni alkaa soida hittibiisi "sua tarvitsen - sydänystäväksi karvaisen naisen", joten jokin teos voisi käyttää sellaiseen romanssiin yli 5 minuuttia. Hihhulien pakottaminen psykoanalyysiin on kiehtovampi idea lajityypin kypsyttyä kuin symboliikka, jossa tulimies on kuumakalle. Listalta leffa ei tunnu, vaikka potentiaalia hukataan. Traaginen esimerkki listasta on Suicide Squad, jossa esitellään satunnaisessa vaiheessa ja ilman syytä mm. sieluja syövä miekka. Se ei ole edes vitsi; se ei ruoki mielikuvitusta. Se ruokkii, kun tarpeidensa ehdoilla toimiva hahmo ilmaisee, että hän voisi esiintyä toisenkinlaisessa tarinassa. Trilogia oli suunnitteilla. Se on kehno idea yleensäkin, mutta on tätä vähän ajateltu ennen kuin tämä silvottiin.

Vähän. Laitosta pyörittää yksi tyyppi. Hahmoja on siis 6. Tykkäät varmaan hylättyjen varastorakennusten estetiikasta? Muutamat räiskyvät tehosteet eivät kumoa sitä, että tavallista kalliimpi pöpilädraama tuntuu tavallista tunkkaisemmalta. Nuoret ovat stereotyyppisiä lukuunottamatta luonnostaan persoonallista Maisieta, mutta aksentit sentään ovat koomisen kamalia. Psykoanalyysi: tulimies on kuumakalle.

Apologeettinen asenteeni lähtee siitä huomiosta, ettei X-Menien voimissa ole koskaan ollut järkeä ja sarjakuvissa ne ovat vielä hullunkurisempia. Jos tahdot värikkään farssin, tarvitset vain sisäistä logiikkaa. Ylivoimaisesti isoimpana ongelmana pidin sitä, että kun nuoret vaikkapa katselevat vankilansa kattoa eli tähtitaivaan korviketta, sitä väläytetään vain sekunti, koska selän takana valvovaa studiopomoa hävettää. Samasta syystä emme saaneet Sentineliä kakkoseen, jne. Toivottavasti Marvel harkitsee pitkään uutta alkua.