Tämä kuulostaa hölmöltä, eikä tämä ole yleistä. Sarja on löytänyt identiteettinsä! 10 jakson rypäs pysyy tyylissä. Asiat liittyvät toisiinsa ja juoni on perusteltavissa. Sarja on vahvistetusti: pirun huono. Ei ole syytä toivoa parempaa. Vaihdoin yläpeukun alapeukuksi. (Puoli tuntia myöhemmin aloin miettiä mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikkei paljoa tapahtunut.)

Isänsä ampumisesta syytetty prinsessa Bean putosi luolaan, jossa kiero äiti komentaa maahisia. Hovissa juonitellaan yhä ja steampunk-maalla on salaisia tavoitteita. Juonia ei viedä päätökseen, mutta Bean kulkee aiempaa saumattomammin niiden välillä ja vakuutuin, että asiat etenevät taustallakin. Uutta esitellään minimaalisesti, eikä yksikään aikaa saava idea ole täysin merkityksetön. Alussa oletin, että kuningas ponnahtaa pystyyn sekoillakseen entiseen malliin, mutta haavoittuminen tekee hänestä alttiimman kieroilulle, mikä johtaa pitkän aikavälin hulluusjuoneen. Pelimerkit siirtyvät sääntöjen mukaan. Mikäs tässä?

"Osa 3" on virallisesti "2 kauden" ensimmäinen puolisko. Maalaisjärjen mukaan kausien välissä pohditaan, mitä tuli tehtyä. Sarja ei ole enää Simpsonien keskiaikaversio, ei fantasiaparodia, ei aikuisten satu, eikä kummoinen komediakaan. En huomannut kuppaista viittausta Game of Thronesiin tai Hannuun ja Kerttuun. Taru sormusten herrasta muistuu mieleen vain koska myös Osa 3 on loputon leffa, jossa kävellään toisiinsa liittyvistä kriiseistä toisiin kävelystä tinkimättä. Käänteitä on 80 minuutin tarpeiksi ja vitsejä ei. Ohimennen tuumin, että tämähän alkaa olla uskottavaa, kun hahmot kiireettömästi pohtivat mitä elämään kuuluvaa elämällä voisi tehdä.

Vaikka esimerkiksi Samwise Gamgeen perunareseptit ovat ihanampaa hömppää, olisi ikävä irtisanoutua Beanin ja Elfo-tontun romanssien seuraamisesta. Jotakin tapahtuu kerran tunnissa, eli yhtä usein kuin hymyilin. Bean laittoi Elfon frendizöönille, joten Elfolla on pyörityksessä maahinen ja irtopää, Papusenkin pohtiessa mahdollisuuksia. Rakastan piirrettyjen suhteellista tuhmuutta. Sarja häviää pääasiassa Disneyllekin, enkä vakuuttunut käsikirjoittajan perjantaikaljoilta tuoksahtavista vetelistä tempauksista. Öhö - joku joutuu alasti orgioihin, muttei edes välitä, öhö, pylly. Se on se ajatus, että söpöilyn kylkeen voidaan saada tuhmuuksia, joka on oopiumia Disney-aikuiselle, vaikkei sarjalla ole vastinetta edes sille, että Jane potkaisi hameensa alle pyrkivää Tarzania. (Käsitettä "Disney adult" käytetään yleensä sellaisissa yhteyksissä kuin "Disney adults are the most terrifying people on the planet".)

Hidasta on. Vertaan tätä piirrettyjen DVD-levyiltä tuttuihin poistettuihin kohtauksiin, joita ei ole edes animoitu, ja Monkey Islandin tyyppisiin peleihin, jotka ennen muinoin latasivat dialogia pari sekuntia. Usein vitsi venyy yliajalle kuin kyseessä olisi Judd Apatowin improvisaatioleiri ja piirrettyjen on tarkoitus olla sen tyylin vastakohta jo käytännön syistä. Jos löydät vitsin, joka ei ole törmäys seinään, kerron mistä se pöllittiin. Ainoa jakso jolla on pikkunäppärä lopputsoukki ei edistäisi juonta ilman sitä.

Beanin nössö pikkuveli on selkeästi allekirjoittaneen avatar. Poju ratsastaa ponilla, mutta alkaa seurustella tutun Helinä-keijun näköisen mummon kanssa. Esitin taannoin, että viattomia satuja janoavien nössöjen on terveempää kiinnostua Helinä-keijun kulttuurista ja takapuolesta kuin My Little Ponysta, mutta en reagoinut mitenkään sattumaan, koska sarjalla ei ole mitään sanottavaa näistä asioista. Ainoa Dungeons & Dragons -yhteys on se, että teema arvottiin nopalla. Lajityyppi on tyhmä hovijuonittelu ja ehkä värikäs, sillä mm. steampunk-maa ja Carcassonne-kylä tekevät sarjan pääilmansuuntaan tuijottamisesta helppoa.

Missä on piirretty keskiaikafantasia, joka on sarkasmiltaan Monty Pythonin elokuvien tyylinen ja niin genretietoinen ja punastelevan pehmopornomainen, että tekijät selvästi elävät ja hengittävät sitä, mitä he pilkkaavat tositarkoituksella kuin nahkadomina? Kaverin puolesta kyselen, eli yksityiskohtaisempia toiveita riittäisi, jos joku ensin keräisi ilmeisen kulttimaineen pois pyörimästä.