Viime vuosien suurimpiin musiikki-ilmiöihin lukeutuva popduo Maustetytöt jatkaa kakkosalbumillaan Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä suoraan siitä, mihin ensimmäisellä kiekolla jäätiin. Ennallaan ovat ihmiselon ongelmia sekä elämän kipukohtia välillä hyvinkin repäisevästi ruotivat sanoitukset, jotka puhalletaan eloon kitaran, taustalaulujen sekä syntikan voimin. Karjalaisen siskosten debyyttialbumiin verrattuna kokonaisuus on kuitenkin sävellyksiltään rikkaampi sekä edeltäjäänsä eheämmän kuuloinen niin soundimaailmaltaan kuin yleisilmeeltäänkin. Harmittavasti rosojen hiomisen myötä musiikki on kadottanut osan iskevyydestään.

Pohjimmiltaan Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä on täynnä mielenkiintoisia sävellyksiä sekä hyvin toteutettua musiikkia, mutta debyyttilevyn särmikkyys uupuu monessa kohtaa. Erityisesti tämän huomaa kappaleessa Tee se itse, jonka kesällä ilmestynyt, ensimmäisen täyspitkän tunnelmia henkivä sinkkuversio iskee huomattavasti paremmin kuin varsinaiselle levylle päätynyt veto. Samanlainen vaisuus varjostaa koko kiekkoa, sillä debyyttialbumin äänimaailmaa dominoinut, miellyttävän muovinen urkusoundi on suurimmalta osin korvattu tylsän kuuloisilla syntetisaattoreilla. Tämän takia lopputuote kuulostaa kyllä ammattimaisemmalta, mutta samalla myös aiempaa latteammalta. Onneksi tämä ei täysin vesitä kuuntelukokemusta, sillä puunatun ulkokuoren alta löytyy useampiakin erinomaisia kappaleita, joista erityisesti nimikkobiisi, Taksilla Vaalaan, Äiti älä huoli sekä Vuoden pimein yö jäävät mieleen.

Tekstipuolella langat pysyvät aiempaa paremmin käsissä, vaikka täysin ongelmatonta meininki ei tälläkään saralla ole. Tekstien keskiössä pyörivät edelleen tutuksi tulleet aiheet alkoholista ja kuolemasta mielenterveysongelmiin, mutta tällä kertaa nämä sanoitetaan aiempaa monipuolisemmin. Vaikka mukana on edelleen siellä täällä korvaan särähtäviä loppusointuja sekä paikoin häiritsevällä tavalla lapselliselta kuulostavaa riimittelyä, eivät nämä muodostu missään vaiheessa ongelmaksi.

Yksittäisissä kappaleissa Maustetytöt ilmaisee itseään aiempaa paremmin, mutta kokonaisuutena albumin sanoitukset jättävät raapimaan päätä. Maustetyttöjen överiksi vedetty kurjuudessa rypeminen kun saa nopeasti koomisia piirteitä, jonka takia albumin erilaiset teemat eivät pelaa saumattomasti yhteen. Kun samalla levyllä maataan palasina ojassa, toivotaan tontulta joululahjaksi kuolemaa sekä nostetaan esille vakavampia aiheita parisuhdeväkivallasta luonnon tilanteeseen, ei lopulta tiedä, pitäisikö kappaleiden äärellä itkeä vai nauraa. Lähes surkuhupaisia piirteitä saava kurjuudessa ja epäonnistumisissa piehtarointi jaksaa kyllä huvittaa, mutta kantaaottavimpiin aiheisiin on hankala suhtautua mustan huumorin keinoin. Tämän takia albumin muuten toimivasta tekstipuolesta jää harmittavan epämääräinen olo.

Kokonaisuutena Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä on varsin kiva julkaisu, joka ei kuitenkaan onnistu nousemaan kaksikon debyyttialbumin tasolle. Vaikka uutukaisella on hyvät hetkensä, jää siltä pakostakin toivomaan sitä samaa iskevyyttä, jolla Maustetytöt hurmasi ensimmäisellä kiekollaan. Epäilemättä monelle tasapainoisempi Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä maistuu edeltäjäänsä paremmin, mutta jos kaipaat mukana hoilattavia iskusävelmiä, jättää Maustetyttöjen uutuusalbumi kylmäksi.