Olipa kerran täysin vaaraton Alien. Normaalitkaan Alien-droonit eivät muni maailmaan uusia hämähäkkikiveksiä, mutta niiden työ on liimata ihmisiä seinään, kun pallihämis on työntänyt letkua kurkkuun. Lauhkea Alien ei osallistunut siihen, vaan jopa huolehti, ettei hänen perselimaansa hyödynnetä. Kun ihmiset alkoivat pohtia, haluavatko he hautua seinässä, kunnes parasiitti tunkeutuu ulos rinnasta, he eivät konsultoineet yhtäkään Alienia.

Mielestäni naisten tulee päättää aborttiasioista ryhmänä ja toki sitten yksilöinä, jos he niin päättävät, enkä tähän tietoon äänestä miehiä prosessin tielle vahingossakaan, joten pesen käteni koko aiheesta puhtaalla omallatunnolla. Itse en edes ajelisi, koska se on potentiaalisesti tappavan voiman käyttöä, mutta eipä tulisi mieleen kieltää Fast & Furious -leffoja, vaikka ne normalisoivat ajelun.

Rajatuista tilanteista voi olla mieltä. HBO-komedia Unpregnant sijoittuu Yhdysvaltoihin, jonka puoluejärjestelmä pakottaa mulkvistit liittoutumaan. He, jotka purkavat pulliaisten turvaverkkoja "vapauden" eli luksusjahtiensa vuoksi, pyrkivät myös rajoittamaan oikeuksia, koska Jumala käski. Varsinkin siinä (mutta myös monessa muussa) tilanteessa on naiivia haaveilla utopiasta, jossa kaikki sutviintuu ilman jyrkkiä päätöksiä.

17-vuotias Veronica ei ole valmis äidiksi. Kun hän kertoo vahinkoraskaudesta poikaystävälle, kiltti komistus vaikuttaa 1950-luvun romanttisen komedian pääpalkinnolta. Perustetaan se perhe, vaikka maailma väittäisi meitä liian nuoriksi? Sellainen fantasia on lohdullinen jollekin ja eiköhän hän sellaisen löydä. Unpregnant on mittatilaustyönä räätälöity perusleffa siihen nälkään, kun abortista ei haluta tehdä erityisen isoa numeroa.

Veronica ei kehtaa pyytää lupaa vanhoilliselta äidiltään, joten hän lähtee ajamaan vapaamielisempään osavaltioon. Hän on tavallinen. Siitä vitsaillaankin. Ehkäisyväline petti, joten hän ei ole edes erityisen huolimaton. Mukaan suostuu entinen kaveri Bailey, joka on Euphoriasta tutun Barbie Ferreiran näyttelemä sähäkkä persoonallisuus. Fantasia on se, että bestis löytyy tällaisessa tilanteessa päätöstä tukemaan ja tunnelmaa keventämään.

Abortista puhutaan suhteellisen vähän ja muotoilu on avoimen laskelmoitua. Leffa tahtoo informoida, ettei kyseessä ole teknisesti mutkikas spektaakkeli, mutta kunnioittaa sitä, miltä asiat voivat tuntua keskimääräisestä, kiihkottomasta näkökulmasta. Eksistentiaalisen kriisin (jollaisen kehittäisin) käsittely on toisten teosten tehtävä.

Episodimainen eteenpäinkävely luonnollisesti muistuttaa elämän mahdollisuuksista, joille Veronica pysyy avoinna. Baileyn isää käsittelevän sivujuonen lienee tarkoitus edustaa sitä huomiota, että monet hankkivat lapsia vääristä syistä, paitsi että: "väärästä syystä" syntynyt tyttö on leffan paras asia. Abortti on aivan liian monimutkainen teema, jotta voisin olla siitä jotakin mieltä kiinteästi.

Tytöt mokailevat yleisen elokuvamaisesti, joten perään saadaan poliisit. Abortin vastustajista viritellään Ned Flanders -tyyppistä kärkevää parodiaa, mikä pysyy hyväntuulisena mahdollisuudet huomioiden, vaikka joku suuttuu. Enimmän aikaa pidin kliseistä episodimaisuutta itsetietoisena, mutta olisin toivonut, että useampiin asioihin palataan, ja päähenkilöiden pakollinen riita tuntui juurikin pakotetulta. Kaikki menee läpi niin kauan kuin heidän suhteeseensa uskoo. Ferreira on niitä kykyjä, jotka jäävät kahden roolin jälkeen mieleen.