Sherlock Holmesin pikkusiskoa näyttelevä Millie Bobby Brown on ilmeikäs ja hauska aito elokuvatähti, eli syy katsoa leffa. Rahalla tehty pätkä on siedettävä muutenkin, mutta mysteerien ratkomisen ja maailmanrakennuksen rytmi ja logiikka jättävät toivomisen varaa, jos katsolla on toinen jalka haudassa. Käytän sitä asiakirjapohjaa, jossa hyväksytään kliseet, mutta ei täysin tekijöiden ymmärrystä niistä.

16-vuotias Enola on varttunut maalaiskartanossa Apinoiden planeetalta karanneen äitinsä kanssa. Hän on lukenut koko kirjaston ja treenannut kung fu -MacGyveriksi taaperosta saakka, mikä ei varsinaisesti ole sitä, mistä ylimielisen aristokraattinen velipoika Mycroft luuli maksavansa. Se passasi keski-ikäisille Holmesin veljeksille, että naiset nypläävät pitsiä omaan tahtiin, mutta kun pimahtanut mamma katoaa ja Enola paljastuu persoonallisuudeksi, he yrittävät sulkea siskon sisäoppilaitokseen. Enola ryhtyykin neiti etsiväksi.

Kun "omaperäinen mestari" on kasvattanut outolinnun, ei haittaa, jos valitset seuraavista kliseistä. Ehkä mestari poistetaan pelistä pysyvästi. Opit ovat ainoa turvaverkko, kun oppilas etsii tarkoitustaan. Tai ehkä mestari katoaa mystisellä matkalla ja oppilas ylittää odotukset jäljittäessään häntä. Uutuus valitsee molemmat tiet. Kun Enola etsii äitiään, hän törmää välittömästi itsensä ikäisen ja karanneen varakreivin tapaukseen, mikä on selvästi eri asia. Tapausten erilaisuus sallii Enolan todistaa kykynsä kattavammin. Toinen tapaus jonninjoutavasti taustoittaa toista. Missään nimessä molempia ei tarvita: leffa venyy puoli tuntia yliajalle, ehkä jatko-osaa alustaakseen.

Enola esitellään ihkusti. Hänen nerokkuutensa on vastaavaa hevonkukkua kuin Sherlockin, mutta se huomioidaan, että hän on uransa alussa ja haavoittuvainen ja epävarma. Kameralle puhuminen on perusteltua, sillä vaikka Enola ei ole sulkeutunut, hänellä on rikas sisäinen maailma, ja Brownin virnistelyt ovat lähikuvan väärtejä. Kun tällainen sitten johti piirrettyjä todellisempaan kuolemanvaaraan, ihmissimulaattorini pärähti käyntiin. Visioin, että leffa voi olla tosi kova, jos et saisi katsoa tällaista vielä, etkä ole aiemmin samaistunut yhtä vahvasti tällaiseen sankariin, joka iskee silmää ja kutsuu mukaan. Enola etsii itseään setämiesten maailmassa, jonka vaatimuksista yhtäkään hän ei ole vielä hyväksynyt. Hän on 16. Ikäraja on 13. Suositusikäraja on 8-16?

Simulaattorini toimivuudesta ei ole takeita. Veikkaan, että kahden keissin välillä vuorottelu ja sinänsä säännöstelty aikuisten aika voi mennä epäselväksi ja pitkäpiimäiseksi nuorimmille. Tapaukset kommentoivat nykypolitiikkaa pinnallisella tavalla, joka sallii aikuisen tuoda mukaan omaa painolastia (tiedät, ketkä ovat pahiksia nykyään, tai keitä väitän pahiksiksi - 10 vuotta sitten en ollut itsekään varma), mutta asioita voisi avata nuorimmille lukuisin keinoin. Kohta setämiehet äänestävät. Leffaan istuisi terävä alleviivaus, että setämiehet äänestävät juuri siitä, mikä itsenäistyvää Enolaa koskettaa.

Jotakuta kiinnostaa: Henry Cavill on koriste Sherlockina. Teoriassa hahmon klassiset negatiiviset piirteet auttavat perustelemaan sen, miksi Enolan on pärjättävä omillaan, mutta jos olet kokenut vain yhden Sherlock-tarinan 50 vuotta sitten ja muistaaksesi hän on jäynä, leffa jättää tilaa vemputtaa vapaamuotoisesti tällekin versiolle. Olisipa hänellä se hattu.