70-luvun hömppäsarja Seikkailujen saari on palannut kauhuleffana. Toteutuksessa on enemmän ajatusvirheitä kuin ideassa: herra Rourken lupaamat fantasiat johtivat opetuksiin alunperinkin ja sehän on perusdiili paholaisen kanssa. Melkein aloin vitsailla Lemmenlaivan kauhuversiosta, mutta kun tavoite on kertoa risteäviä satuja, lajityyppi on jo sama ja kyse on vain sävyeroista.

Sävystä uupuu charmia. Michael Peñan näyttelemä pökkelö Rourke ei herätä uskoa tarjouksiin. Toiveet täyttää saari itse, joten niihin saa eksyä epäinhimillistä mystiikkaa. Ei kuitenkaan ole syytä muuttaa tarinana jo itsessään toimivaa klisettä, jossa tarjous vaikuttaa liian hyvältä, kunnes on myöhäistä perääntyä. Haaveiletko menetetystä rakkaudesta? Tässä on tykkäämäsi tyyppi ja tytär kaupanpäälle, mutta tuolla vilahti mörkö, joten mokasit, häh häh!

Haaveiletko tilien tasaamisesta koulukiusaajan kanssa? Psykopaatti viiltelee häntä, vaikka kauhistuisit, hähä! Jos pointti on se, että asiakas on tehnyt hallaa itselleen rypemällä väkivaltafantasioissa, sen saisi sanoa. Jos minä pyytäisin vain omaa rauhaa, mutta hirviöt yrittäisivät raiskata minut, leffa voisi alussa vilauttaa action-figuureitani vihjatakseen mihin oman rauhan käytän, mutta toteutus ja logiikka eivät nouse edes Wishmasterien tasolle. Wishmaster täytti toiveet tarkoituksella huonosti, joten opit tekemään aukottomia sopimuksia mustana valkoiselle, tai jotakin.

Fantasioiden statistit eivät ole oikeita ihmisiä, paitsi jos he ovat. Saari onkii päästäsi asioita, mutta jos huomautat, ettet tiennyt, mitä voi pyytää, voit pyytää uudestaan, vaikka se on ehdottomasti kielletty (?!). Muillakin idealeffoilla kuin tv-sarjojen lämmityksillä on tapana pyrkiä tuhoamaan valittu idea, eli mikä tahansa sääntökokoelma, mutta katsojan pitäisi vähintäänkin oppia, kuinka idean on tarkoitus toimia.

Vieraiden tarinat liittyvät toisiinsa. Paljastuksella on piristävä vaikutus ja sitten kiisseli puuroutuu. Yritin keksiä vertauksen asioiden yhteyksistä, mutta on hankala olla näin tyhmä. Jos tahdot golfata ja puoliso tahtoo biitsille, ja paljastuu, että biitsi on golf-radan hiekkaeste ja onnistuit murhaamaan puolisosi pallolla... Niin, tuossa oli enemmän järkeä kuin tässä elokuvassa. Ota puoliso, jonka kanssa viihdyt. Leffa sanoo muun muassa, että jos olet antanut vanhempiesi historian määritellä elämäsi, niin ei kannata tässä vaiheessa lopettaa.

Jos vilkaiset vain arvosanat, saat tietoa vain perseeni verenkierrosta. Se ei ole tempaus, että lyttyyn haukuttu Fantasy Island ja monien rakastama Tenet saavat samat pisteet. Fantasy Island nousee tälle tasolle. Mikään ei varsinaisesti toimi, mutta olen perso moraalisaduille lajityyppinä ja on kohtalaisen huvittavaa, kun käsikirjoittaja yrittää olla nokkela. Tenet vajoaa tälle tasolle. Käsikirjoittaja on tunnetusti nokkela, mutta hän kompastuu siihen unohtaessaan myydä tarinan tunnetasolla ja selventää, mitä muuta väliä nokkeluudella on. (Yritän olla mainitsematta Tenetiä jatkossa.)

Inhosin sitä, miten uusin Charlien enkelit virtsasi tv-sarjan fanien naamalle, koska hetkittäin toteutuksen ja täten myös loukkauksen saattoi ottaa vakavasti ("nyt korjaamme roskan, josta pidit"). Useammin ja tässäkin tapauksessa kierrättäjät vaikuttavat olevan harmittomasti täysin kuutamolla. En veikkaa, että heillä (monikko) oli hauskaa, kun esimerkiksi bilepoikien booyah-meininki jää nihkeäksi, mutta ehkä sillä kirjoittajalla oli.