Kun britit ja skotit mätkivät, heidän saarensa oli selkeä "Tuplamaailma" todella kankeasti ilmaistuna. Tämä leffa sijoittuu aikaan, jolloin Kiina koostui useista keisarikunnista. Sotajalalla on kaksi. Toinen etsii uutta kenraalia turnauksella, jossa klaanien parhaimmisto syötetään jabberwockille, jos he ensin onnistuvat heittämään volttia kuolemanloukussa. Ideasta vastaa paikallinen Jafar, joten pöhköys on kataluutta, mutta ei pidä odottaa aukotonta kuvaa tästä kulttuurista. Konseptitaideseinien varjossa majaileva päähenkilöklaani lähettää kisaan nuoren varkaan ja maineensa menettäneen konkarin, koska miehet viittasivat.

Hiomaton timantti tahtoo oppia menneisyydestään. Natsaton militantti tahtoo kostaa vääryydet. En vakavissani muista mihin tähtää mukaan tarttuva ninjatyttö. Hengettömän alun aikana kehittelin vaihtoehtoista tapaa puhua "komitean kirjoittamasta elokuvasta" ja pohdin, onko myöhäistä vitsailla "Giant Enemy Crabista", mutta jälkimmäisestä puoliskosta pidin. Viimeinen sankarintapainen on orjaksi alistettu vihollisnainen. Hän tahtoo kostaa mainitulle kostajalle, mutta hän on valmis odottamaan vuoroa. Riitely tavoitteiden risteyksissä ja välittäminen luovat uusperheen dynamiikkaa.

Ja viis järjestä, kunhan jotakin saa funtsia. Kun kiinalainen leffa suosittelee epäitsekkyyttä ja laajennettua käsitystä lähimmäisyydestä (kuin Jeesus), on pakko kysyä, onko kiinalaisella "koulutusleirillä" elokuvateatteri, jossa uiguurit katsovat tätä elokuvaa Kellopeliappelsiinin tyylillä. On vain yksi Kiina! Iso hali! En muista kiinalaisten teosten nuoleskelleen "keskushallintoa" yhtä tökerösti kuin Transformers 3 teki, mutta erinäiset keisarillisuudet onnistuvat juhlimaan inhimillisyyttä melko ovelin ottein. Etsivä löytää tästä teoksesta toivon yhdestä Kiinasta, jos ei ihmeempää. Toki esitetty kulttuuri on niin kaheli, että seikkailu menee yksilöiden koettelemuksena.

Huomasin heti, että jalka nousee ja rahaa palaa, mutta mieli teki nipottaa jos ei huonosta niin keskinkertaisesta editoinnista. Jos takauma on iso taistelu, jossa dialoginpätkä käydään nuolisateessa, et käy jääkaapilla, mutta Sun Tzun läpyskän lukenut närkästyy jo siitä, kun joukkotaistelun kerronnallista potentiaalia ei kunnioiteta, vaikka fyrkkaa on. Vaatimukseni ovat kovat, jos kaikki on kiinni liike-energiasta, mutta paljonpa asiaa ehtii ajatella, kun jokin oikeasti toimii.

Kisojen alku on merkittävä piristysruiske. Yhteen sidotut sankarit juoksentelevat kettinkiverkossa piikkien yläpuolella toisiaan hutkien ja kiviä väistellen: ylitseampuvassa kuvastossa alkoi kiinnostaa se, mitä sillä tehdään. Toinen haaste on lohikäärmeen korvike. En sinänsä keksi, miksi tarinaan on tumpattu yliluonnollista kamaa, kun arkkitehdin kuumepainajainen olisi riittänyt, mutta samoihin aikoihin hahmojen toinen ulottuvuus vahvistuu (pahvilevyn molemmilla puolilla on eri kuva) ja meno paranee. 1. Silmä liikkuu. 2. Aivopierut tulevat. 3. Sitä alkaa välittää, vaikka sitten Tukholman syndroomasta johtuen. 4. Profit.

Ilotulittava leffa on myös verinen ja melodramaattinen ja se on kaikki plussaa. Huumorin ruutuun melkein saadaan raksi, kun housut ovat vähällä pudota ja kansainvälisiä eksentrisyys-nuotteja kuullaan. Suosittelen lämpimästi katsomaan tämän, jos katsot tällaisia, vaikkei tämä ole syy aloittaa. Kansainvälinen levittäjä on Netflix.