Realistisessa elokuvassa siika ei tapa, vaikka zombie puri sitä. Kuivalla maalla sätkivä zombiesiika on uhkaavampi lopun enne kuin zombiehai olisi vedessä, koska se on kaksin verroin luonnotonta. Myös se, että yksi päähenkilöistä paskantaa sillalta auton päälle, on lupaavaa vakavassa draamassa. Kun zombiet murisevat ja moottorisaha pärisee ja lapsetkaan eivät ole turvassa säälimättömiltä kauhuilta, vilkaisisin normaalisti kelloa, mutta nyt jännitti, mihin kakkaaminen johtaa hahmonkehityksen kannalta ja onko tiedossa lisää siikojen tasoisia painajaisia.

Otsikko viittaa verenperintölakeihin, jotka määräävät, ketkä kuuluvat Amerikan alkuperäiskansoihin. Siltakakkaaja, hänen poliisi-isänsä ja muut sankarit kuuluvat. Kakkaajan vahinkolaukaus välttämättä ei kuulu, millä on väliä, sillä intiaanit ovat zombievirukselle immuuneja. Väitetysti kakkaaja on kehityskelpoinen, joten pojasta polvi paranee tai pahenee: sen ehkä näemme. Asian toinen puoli on se, että zombiet ovat ulkopuolisia valloittajia. Voiko edes terveisiin ulkopuolisiin luottaa? Leffa on astetta lähempänä kulttikamaa, jos katsoja tahtoo heristää nyrkkiä maahan tunkeutuneelle valtaväestölle.

Demonit voivat olla myös sisäisiä. Se on ilmoitusluontoinen asia. Perheemme on aina ollut potaskaa: sinä olet potaskaa, minä olen potaskaa. Tähän uskoisi vahvemmin, jos vaikka suvun musta lammas olisi niin potaskaa, ettei hän analysoi omaa kamaluuttaan. 90 minuutin leffa kuvaa sekä epidemian alkua että myöhempiä tapahtumia, eikä se ehdi selitellä suvun ongelmia loppuun, kun sen on selitettävä myös päivittynyt tilanne. Hahmoja on aivan liian monta ja katsoja jää väkisinkin ulkopuoliseksi.

Pohdiskelua tuetaan new age -bändin kansitaiteella eli parilla sekunnilla animaatiota. Zombietoiminta on kursailematonta splatteria kera fyysisten tehosteiden. Kärkevää sisältöä siis riittää, mutta osa-alueet eivät juuri tue toisiaan, joten usein en tiennyt, mitä mieltä edes pitäisi olla. Loppua kohden suuntaviivat vakiintuivat sen verran, että vaivauduin selvittämään, tarkoittaako Blood Quantum sittenkin muuta kuin "verta jee" (tms). Väitteeni vakavuudesta oli puolivakava. Toisinaan hurtti huumori oli pistää suupielet töihin, mutta vähintään kahdesti huumori tukahdutettiin leikkauksella. Kuvasto ja politikoiva idea ovat selvästi asiallisempia kuin kerronnan rytmi, joten veikkaisin ohjaajan kykenevän parempaan, jos budjetti sallisi uusintakuvaukset.

Pääsisinpä taas solvaamaan ison kankaan kakkaa. Zombiehalpis oli kiinnostava korvike sitä kautta, että leffauutiset kertovat jo maailmanlopun visioista, jotka ovat koronaviruksen inspiroimia. Tahdoin kokeilla, herättääkö ennen koronaa filmattu teos tarpeita tai uikutusta. Siikakohtaus herätti. Se voisi olla minisarjan aihe, että zombievirus leviää niin hitaasti, että juntit ja pankkiirit vähättelevät sitä. Zombiesiika ei pelota ja kun ihmiszombieita on 78 084, presidentti Mountain Dew Camacho kehaisee, että ilman muuria niitä olisi 2 miljoonaa!

Eli toisaalta: saan yhä pienemmät kiksit siitä voimafantasiasta, ettei kukaan voi epidemian iskiessä muuta tehdä kuin teroittaa katanan. Jenkkilässä oikeistolainen radiojuontaja on uhonnut, että jos tilanne pahenee, hän syö naapuriensa perseet tyttäriensä kanssa. Tilanteen ei tarvitsisi pahentua.