Marvel lupasi Vin Dieselille kaksi roolia ja neljä sanaa dialogia: Groot on puu ja Black Bolt on mykkä. Diilistä toteutui vain puolet, mutta nyt Diesel aloittaa oman supersankariuniversumin. On perjantai 13. päivä maaliskuussa. Viikon kuluttua koronavirus sulkee elokuvateatterit. Studio Sony heitti pyyhkeen kehään jo aiemmin ja luopui muista Valiant Comics -hahmoista. Olen hihitellyt tälle, ovathan Dieselin sooloseikkailut menneet päin mäntyä jo noin 18 vuoden ajan.

Bloodshot on muistinsa menettänyt kyborgi, joka näyttää Dieseliltä hihattomassa valkoisessa paidassa, koska nanoteknologia aktivoituu vain tarvittaessa. Sarjakuvien isoja ideoita ei hyödynnetä. Bloodshot on niin vahva ja hän kestää niin paljon rankaisua, että Fast & Furious -saagassa hän olisi kolmanneksi epäuskottavin hahmo Dwayne Johnsonin ja "mustan Teräsmiehen" jälkeen. Hänen luojansa manipuloivat häntä, joten hänen on itsenäistyttävä ja löydettävä koomisesti keventelevä nörtti huoltomieheksi. Leffa tarvitsee tunnin selittelyä ennen oikeaa alkua.

Sen ymmärtää teoriassa, miten kirjoittajat puolustautuisivat, jos heidät yritettäisiin korvata algoritmilla. Sankarin manipuloinnin aikana leffa kommentoi kliseitään, joten tavallaan kyseessä on metafiktiota, mutta juomapeli on yhä hengenvaarallinen, jos kulautat kurkkuun vain tympeiden kliseiden aikana. Klisee: koirien potkiminen, bu hu haa! Bloodshot: lapsellista joku koirien potkiminen, mutta kissanpentujen hukuttaminen, hä hää! Iron Man murskasi loppumetreillä sen kliseen, että supersankareiden on salattava identiteettinsä. Bloodshotin itsetietoisuuden pilkahdukset eivät sano mitään (perutun) leffasarjan tai edes jatko-osan suunnasta.

Fyysiset vastustajat ovat alemman tason kyborgeja, tai: vammaisia, joiksi tosielämän itseään kunnioittavat angstigoottivammaiset eivät vaivaudu pukeutumaan halloweenina. Jos jalkaproteeseilla voi yhden scifihypyn tehdä ja sokealle äijälle on asennettu tekosilmät nänneihin, hikeä eivät Hulkin kainalot puske. Kelvottomin kammotus liimaa purkkaa pöydänkulmiin ja inisee nyääh, niin tuhmaa parhaiden muistikuvieni mukaan. Ylinäyttelemiseen taipuvainen Guy Pearce pysyy kurissa tiedemiehenä ja Diesel käy läpi ainakin kolme aitoa ihmisen ilmettä, mutta jo rakenne estää leffaa löytämästä perustason tunnelatausta. Haluan haluta vetää turpiin roistoja, en tekijöitä.

Yliohjatut toimintakohtaukset ovat yhdistelmä sekavaa silppua ja konfetteja ja tarpeettomia hidastuksia. Otsikko lupaa verta, mutta sankari hajoaa animaatiojauhoksi siististi ja tämä sitten ilmeisesti johti ideaan, jossa yksi tappelu käydään jauhorekan vieressä - toki punaisessa valaistuksessa. Trailerin lupaama tippuminen kerrostalon parvekkeelta on oikea supersankarikohtaus, jonka yksittäisten otosten puutteista en nipota. Kerronnan rytmissä on yleistä epämääräisyyttä. Se menee vitsinä, kun Diesel kiihkoilee kuten kaikissa leffoissaan ja nörtit höpöttävät päälle, että ooh, kuulapää hakkeroitui juuri superaivoillaan sinne sun tänne nerokkaammin kuin Sherlock Holmes ja Skynet yhdessä. Kliseen virtaviivaistaminen tarkoittaa lähinnä sitä, että aikaa on useammille kliseille, eikä kliseiden kommentointi estä leffaa syyllistymästä vastaaviin kliseisiin myöhemmin.

Valiantin piti olla se särmikkäin sankariuniversumi. Sonyn jänistyksen ja koronan ansiosta tästä ehkä opitaan jotakin. Harbringer-tiimileffaa kehittelee nyt Paramount.