Leffa on lievästi japanilainen. Tytöllä on kyky hallita säätä. Aika jännää. Mutta ettäkö poika pääsee tytön luo? Hattoro hirohitoo! Katsoitko tissejäni? Nakazaki pikachuu! Ja taas? Hai jai kamikazee! Vetikö päähenkilö juuri aseen esiin? Älä kysy: nyt katsotaan nätti, toteavainen montaasi siitä taikuudesta. Jokainen moderni sääleffa kertoo ilmastonmuutoksesta, eikö? Ei? Jos ylikellotan tulkintamoottorini, niin edelleenkään ei? Pointti ei voi olla ainakaan se, ettei nuoria sellainen kiinnosta, koska tosielämässä lähinnä nuoria kiinnostaa.

Tämän kappaleen on tarkoitus kuulostaa loogiselta. Teinipoika muuttaa yksin Tokioon. Alkuvaikeuksien jälkeen hän saa töitä hömppätoimittajana, joka kirjoittaa oudoista ilmiöistä. Taianomaisin asia on tyttö. Kun he heilastelevat, kaupunkia riivaavat sääilmiöt ovat heidän puolellaan. Paljastuu, että tyttö hallitsee säätä. Kummallakin nuorella on ongelmia, joten tiedossa on elämää suurempi rakkaustarina, kun he yrittävät pysyä yhdessä yhteiskunnan ja yliluonnollisen kohtalon hengittäessä niskaan.

Jos tuo kuulosti loogiselta, kiitos kehuista. Leffan selkäranka on pääpiirtein tuo, paitsi että taikuus pudotetaan mukaan huolimattoman epädramaattisesti. Hahmojen reaktiot ovat niin epämääräisiä, että menetin otteen, jonka koin heistä jo saaneeni. Ennen ajatusten vakiintumista ehdin mm. kysyä, voiko taikuus olla harhaa, mutta kuvaavaa on se, etten tiennyt, olisiko se sitten poika vai tyttö, joka harhailee (kukaan ei harhaile).

Ohjaajalla ja kirjoittajalla Makoto Shinkailla on todellinen ongelma. Hänen edellisensä your name. on huikea mielikuvituspommi, jonka epäkohtia paikkaa se, että mutkikas tarina alkaa helppotajuisena ruumiinvaihtokomediana. Uutuuden ongelmat ovat kärkevämpiä mutta niin tuttuja, että tunnen Shinkain olevan ensimmäinen animeohjaaja sitten Hayao Miyazakin, jonka tyylistä ei voi erehtyä. Sanon tämän sielunveljeyttä tuntien: Shinkain pää kuhisee kuin muurahaiskeko ja hän vaikuttaa pakotetulta typistämään vision ja joskus hän vaikuttaa unohtavan pointtinsa, koska hän laskelmoi väärin sen, mitä katsoja pitää selvänä. Piirretty saa tiivistää montaaseilla, mutta jos katsoja on oikein ymmärretty, johdatteleva symboliikka ajaa usein saman asian.

Toivon kaikkea hyvää Shinkaille, mutta en voi suositella tätä. Se on sääli, sillä kankaille saatava anime tapaa olla vuoden virallinen anime ja visuaalisesti tämä ansaitsee kunnian. Hahmot näyttävät taas samalta kuin mestariteoksissa, roskassa ja yaoi-kokoelmassasi, mikä on ongelma, kun tarina poukkoilee. Kun puhutaan yksityiskohtaisesta suurkaupungista ja valo- ja säätehosteista, toteutus hakee vertaistaan. 3D-mausteet menevät puristin näkökulmasta hitusen liian pitkälle, kun ero piirrosjälkeen korostuu, mutta kun elokuva rennosti tehostaa arjen uskottavuutta 3D:llä kuin 90-luvun alun Disney-piirretyt, sitä tekee mieli sivuuttaa tekstitys ja kuvitella, että homma toimii.

Kuten klassikko Extra Terrestrian: Die Ausserirdische muistuttaa, tarina on sama, olipa ihmeellinen otus tarinan keskiössä siliteltävä lemmikki tai haluttava partneri. Hän on liian outo tähän maailmaan! Melodramaattisuus tuntuu perustellulta jo vanhasta muistista, ja sitä suurempi on tragedia, kun melodramaattinen piirretty ei irrota fyysistä reaktiota, vaikka kriitikko on sama, joka viikkoa aiemmin tuumi tippa silmässä Pixarin uutuuden olevan pääpiirtein kakkaa. Jos tämä olisi videoarvostelu, huitaisisin yläviistoon, ja sitten äkkiarvaamatta alaviistoon, ja sitten tekisin kissauintiliikettä, lausuessani samat asiat. Tällä nimenomaisella tavalla rasittavaa sähellystä ei voi tehdä ilman discopallon lailla säkenöivää ja sadettimen lailla oksentavaa sielua.