Ryhmäpaineet määrittelevät statussymbolit, mutta kuka oikeasti intoilee valoa heijastavista kivistä 2020, kun ranteeseen voi teipata television? Leffa vaikuttaa selittävän sen ja arvostelevan itsensä, kun kamera zoomaa sisälle opaalin taianomaiseen väriloistoon ja tulee ulos Adam Sandlerin takapuolesta.

Kyseessä kuitenkin on yksi Sandlerin virallisista laatuelokuvista. Juhlakalun pääpiirteet eivät yllätä: timanttikauppias Howard on röyhkeä ja maaninen koheltaja ja Sandlerin ääni narisee. Howard on impulsiivinen ääriekstrovertti, jolle on tärkempää pyrkiä tavoitteeseen kuin seurata suunnitelmaa saati päästä perille. Hän ei ole pahantahtoinen, eivätkä ajatukset tunnu pysyvän päässä niin kauaa, että hän voisi välittää statuksesta, mutta kerskailu on tapa pitää pärinät käynnissä, ja hän huutaa ja haistattelee kenelle tahansa, joka tulee tielle. Karismasta näkyy häivähdys, jos päristä voi kaverin aallonpituudella, mutta pääpiirtein äijä on niin sietämätön, että koronkiskureitakin käy sääliksi.

Howard on keinotellut Afrikasta leikkaamattoman timantin, joka on tarkoitus myydä huutokaupassa, eli hip hei, kun ei ole huolen häivää: pytty täynnä kultaa odottaa sateenkaaren päässä, kun tätä tautia sairastat. Bling blingiä harrastava koripallotähti onnistuu fiksoitumaan timanttiin. Howard ei ole ainoa "ulospäinsuuntautunut" näissä tilanteissa, joissa puhutaan päällekkäin ja ollaan ylpeästi omalla kiertoradalla. Mölömölö - oho, nyt se koristähti lainasi timantin onnea tuomaan, vaikka se piti toimittaa huutokauppaan. Mikä voi mennä pieleen? Yksi hienouksista on se, että kaikki ei mene pieleen odotetulla tavalla. Suuntaa saa arvailla ja päähenkilöä on helpompi ymmärtää, kun vaikeuksiin johtava energia samalla pelastaa niistä. Maailma on tehty positiivisesti ajatteleville röyhkeille paviaaneille, ehkä.

Sietämättömyydellä tarkoitan sitä, että pakenisin putiikista, jos törmäisin tämän tason laumaeläimiin. Elokuvahahmojen stressi sen sijaan on lomaa omasta stressistä, kuten sanon aina. Howardia tulee kannustettuakin, vaikka mania todella menee sairauden puolelle, sillä koominen taso on vahva, vaikkei rahvaanomaista pelleilyn pakkoa esiinny. Draama eheytymisestä tämä ei ole, vaan elämänasenteen multihuipentuma. Howard luonnollisesti harrastaa uhkapelaamista yli varojensa ja hänelle se on vuosisadan vinkki, kun yhdellä pelaajalla on taikakivi.

Afrikkalaisilla timanteilla on usein synkkä historia. Sanoman tynkää voi viritellä siitä, kun afrikkalaisilta juutalaisilta halvalla ostetusta kivestä tulee tärkeä afroamerikkalaiselle urheilijalle ja Howardille, jonka juutalaisuutta korostetaan. Leffan nimi ei ole Leikkaamattomat perhekalleudet, joten lähinnä ihmettelin ihmisiä, jotka jaksavat ihmisiä. Howard on onnistunut lisääntymään ja uudenkin naisen kanssa on kinaa. Kun en yliajattelijana täysin sisäistä, miten idiootitkin osaavat rakentaa kliseisiä linnoja, vaiston viemän Howardin tunnollinen putkahtelu erinäisiin sosiaalisiin tilanteisiin sai ajatukset liikkumaan, vaikka niin jokaisessa filmissä tapahtuu. Hemmo on persoonallisuus Sandlerin naaman rajoissa.

Jännärin piirteitä on myös, mutta ei lajityyppiä tarvitse valita, kun otteet sujuvat. Kaaoksen rytmi on pitkälti leffan paras puoli, mutta sitä helpompi on huomata muutama laahaava kohta (eritoten loppu) ja evätä kovemmat kehut sillä latteudella, ettei useimpien elokuvien pitäisi kestää yli kahta tuntia. Punch-Drunk Loven tavoin tämä osoittaa, ettei Sandlerin tarvitse muuttua vaan löytää ekosysteemi. Yhdellä ilmeellä hän ei roolia vedä, mutta konkarin skaalan ei pitäisi enää nykyään järkyttää: rooli sopii hänelle loistavasti, kuten hän itse sopii loistavasti kaupanpäälliseksi (Netflixiin).