Rikkaita ja köyhiä on yhtä helppo haukkua parasiiteiksi, ja jos koet olevasi yhteiskunnan tukipilari siitä keskeltä, niin vilkaistaanpa, mikä on hiilijalanjälkesi yhtä läskiin apinaan verrattuna. The Matrixin agentti Smith vertasi ihmisiä viruksiin ja on olemassa sana parasitoidi kuvaamaan parasiittia, joka tappaa isäntänsä eli meidän tapauksessamme planeetan. Sano itse, mitä kaikkea parasiitti tarkoittaa 6 Oscar-ehdokkuuden mustassa komediassa, mutta ensimmäinen merkitys on jopa suhteellisen söpö. Köyhä huijariperhe soluttautuu rikkaaseen perheeseen. On aina kiva katsoa nokkelien veijarien operaatioita, eivätkä köyhät halua pahaa, vaikka he röyhkeän amoraalisesti syrjäyttävät aiemmat symbioosit. Et voi olla vihainen parasiitille, joka on elementissään?

Köyhät asuvat katutason alapuolella sen tolpan vieressä, johon juopot pissivät. Välit vaikuttavat arkisen lämpimiltä heidän vetäessään yhtä köyttä hanttihommia tehden. Silti he kelpaisivat Tom Cruisen tueksi mahdottomaan tehtävään, joten yhdellä tapaa ajateltuna he jäävät mysteeriksi. Poika saa tilaisuuden opettaa porhojen pennulle englantia. Varakas pikkuvaimo varoittaa koppavana, että pojan on parasta olla edeltäjänsä veroinen. Poika on tyhjää toimittavaa palkintovaimoa osaavampi parasiitti, joten kun puheeksi tulee taideopetus, poika valehtelee siskonsa olevan satunnainen hyvänpäiväntuttu taidealalta ja sen tason eliittiosaaja, että pikkuvaimo pysyy hiljaisena ja kiitollisena. On se mukavaa, kun asiat sujuvat suhteilla.

Biodiversiteetti kärsii. Pian kaikki palvelijat haisevat samalta ja köyhä poika joutuu selittämään, miksei hän katso siskoaan sillä silmällä. Onko muuta ongelmaa? Rikkaat lumihiutaleet oppivat tai kokevat jotakin ja opetusala yleisestikin on täynnä epäkohtia: lapset eivät sentään joudu opiskelemaan kieltä, jolla ei koskaan tee mitään, silmänisku. Loisintaa ja epäsuoraa haittasuhdetta tulee suvaita, jos yhteistoiminta on kokonaisuutena rikasta ja pöytävierassuhde on kestävällä pohjalla. Saatoin esittää tulkintoja Wikipediasta. Leffa on nimittäin vasta alussa ja kriitikko on loinen, joka katsoo ilmaiseksi elokuvia ja lupaa, ettei hän puhu mitään yllätyskäänteistä ja omintakeisista juonirakenteista, jottei yhteiskunta huuhtele spoilaajaa ulos suolestaan. Koetan vain viritellä tunnelmia leffailtaasi varten, ystävä.

Kehun ja kritisoin väittämällä, että jännitteitä ja käänteitä on enemmän kuin yhden elokuvan tarpeiksi. Se on helppoa, sillä ohjaaja Bong Joon-ho on samaa mieltä. Hänellä on selityksiä ja ideoita kuuden tunnin edestä ja kehiteillä on HBO-sarja, joka sallii hänen tehdä sen kaiken. Muutama ominaisuus ja epäkohta elävät symbioosissa. Köyhien arkisia murheita ja onnistumisia seuraisi pidempään ja kullakin heistä on jonkintasoinen suhde isäntäperheen jäseneen ja on muutakin. Tahdoin olla intiimimmin hahmojen kokemuksissa kiinni, mutta jännittävää on sekin, kun suunta on niin avoin, etten tiennyt ketä kannustaa ja mitä odottaa. Leffa muistaa hengittää hallittujen pitkien sessioiden aikana, eikä leffa varsinaisesti unohda mitään, mutta useampi tv-sarjan jakson väärti teema paketoidaan nopeasti.

Teoksella on pinnallisia yhtäläisyyksiä tuoreeseen Servant-sarjaan. On herras- ja palvelusväen outo suhde ja kuvasto on rikasta, vaikka tapahtumapaikka on talo. Servant pyöritteli viisi tuntia neljää hahmoa, joten "olin intiimimmin hahmojen kokemuksissa kiinni", vaikkei hömppäsarja muuten pärjää symboliikaltaan eeppiselle filmille. Elokuva varmasti sanoo jotakin tiettyäkin Etelä-Korean gangnam style -jännitteistä, mutta vertaukset yhteiskuntaluokista avautuvat vaivattomasti. Jos aina omaperäisen herra Bongin sci-fijuna Snowpiercer ja mutanttipossu Okja tuntuivat liiankin oudoilta, mutta säpinää saisi olla enemmän kuin rosvoperhedraamassa Shoplifters, joka voitti Cannesin Kultaisen palmun ennen Parasitea, herra Bong on tehnyt jotakin sinulle.