Opeth on saavuttanut urallaan pisteen, jossa se voi tehdä mitä tahansa ilman, että tämä yllättää bändin fanikuntaa. Ruotsin progeryhmä loi nahkansa niin perusteellisesti Heritage-albumillaan, että muutoksen myötä mikään ei tunnu herättävän riitasointuja bändiä seuraavissa tahoissa. Tämän huomaa selkeästi bändin 13. studioalbumin kohdalla. Vaikka In Cauda Venenum julkaistiin perinteisen englanninkielisen version lisäksi myös ruotsinkieliset lauluosuudet sisältävänä pakettina, ei tästä syntynyt suurempaa haloota. Päinvastoin yhtyeen ystävät tuntuivat suhtautuvan muutoksen jopa innostuneesti.

Vaikka uudet tuulet laulukielessä tuntuvat ajatuksen tasolla radikaalilta muutokselta, ei tämä uutukaisella loppujen lopuksi suuremmin edes kuulu. Eri kielellä tulkitut versiot ovat jaettu omille levyilleen, joten ruotsinkielisen version voi halutessaan sivuuttaa kokonaan. Versiot eivät musiikillisesti eroa toisistaan, vaikkakin kitaristi-vokalisti Mikael Åkerfeldtin ulosanti äidinkielellään on sen verran vivahteikkaampaa,että tästä syystä ruotsinkielinen versio on kahdesta tarjolla olevasta selkeästi se parempi.Englanninkielinen versio tuntuukin lähinnä täysin turhalta ja faneille suunnatulta myönnytykseltä, jonka olisi voinut rohkeasti jättää tekemättä. Opethilla olisi tällä kertaa ollut mahdollisuus aidosti yllättää, mutta hommaa ei vedetä täysillä loppuun saakka.

Muilta osin In Cauda Venenum on tuttua ja turvallista Opethia. Albumi tarjoaa tismalleen sitä samaa 70-luvulta haiskahtavaa progerokkia, jota bändi on tuutannut eetteriin vaihtelevalla laadulla viimeisen kolmen levyn ajan. Ennakko odotukset uutukaista kohtaan olivat kuitenkin korkealla, sillä edellisellä kiekollaan Opeth onnistui luomaan vahvimman albumikokonaisuutensa vuosikausiin. Harmittavasti In Cauda Venenum ei onnistu pistämään edeltäjäänsä paremmaksi, vaikka kyseessä on pätevä Opeth-levytys.

Siinä missä Sorceress oli monipuolinen kokonaisuus täynnä erilaisia sävyjä, on In Cauda Venenum selkeästi yksipuolisempi tapaus, joka painottaa yleistunnelmassaan rauhallisempaa ilmaisua. Tältä saralta löytyvät myös albumin suurimmat onnistumiset: oli kyseessä sitten hämyisen kellarikapakan mieleentuova The Garroter/Banemannen, kauniin herkkiä melodioita tarjoava Lovelorn Crime/Minnets yta tai aavemaisen rauhallinen Dignity/Svekets prins, on In Cauda Venenum selkeästi parhaimmillaan kiireettömien hetkien aikana. Tähän vaikuttaa myös se, että tällä kertaa Opeth kompastelee rivakampien sävellysten kanssa. Siinä missä albumin rauhallisemmat hetket ovat täynnä upeita tunnelmia, kuulostaa menevämpi anti mielikuvituksettomalta ja väljähtäneeltä. Tämä on harmi, sillä aiemmilla levyillään Opeth on onnistunut luomaan eri osa-alueista tasapainoisen musiikkielämyksen.

Kokonaisuutena In Cauda Venenum on kuitenkin tasaisen laadukas julkaisu. Ruotsinkielinen versio on piristävää vaihtelua yhtyeen nykytyyliin, joka hyvästä meiningistään huolimatta on alkanut toistamaan itseään. Vaikka In Cauda Venenum ei muilta osin Opethin musiikkia mullista, on kyseessä silti viihdyttävä ja komeita tunnelmia sisältävä kiekko. Puutteistaan huolimatta In Cauda Venenum on hyvä julkaisu ja kelpo lisä yhtyeen tuotantoon.