The Terminator paljasti aikaluupin suojelevan myyttistä alfaurosta. Terminator 2 antoi prinsessan ja aksenttiroiston tehdä luupin tarpeettomaksi. On mahdotonta jatkaa. Karaistunut prinsessa ei voi kehittyä lisää täydellisen voiton jälkeen. Oli uljasta, kun roisto uhrasi itsensä sankarina: se ei ole, kun T-800-robotit vakiintuvat kertakäyttöisiksi pehmosediksi. Se ei toimi, että sankaritar liukastuu banaaninkuoreen ja kaikki kumotaan (3). Se ei toimi, että kaiken kumouduttua alfat saavat möykätä vailla suuntaa (4). Se ei toimi, että sankarittaren pusuhuuliversio jatkaa lehmienkin lentäessä (5). Se ei toimi, että kaikki kumotaan ja sankaritar auttaa ylläpitämään uutta luuppia (6).

Sielutesti. Dark Fate on sankaritarta ajatellen kuin Alien 3 ja kokonaisuutta ajatellen kuin Star Wars: The Force Awakens. Aistin oppimistietokoneen, jos irvistit väittämälle vain kerran, ja romurautaa, jos et lainkaan. Onnettomien esikuvien yhdistymisessä on ylimääräisiäkin ongelmia.

Force Awakens on naisten Star Wars; Dark Fate on naisten Terminator! "Naisten leffalla" tarkoitan kyynistä kierrätystä, jossa nainen vanhassa hommassa on koko idea. Asiayhteydestä irrotettuna on komeaa, kun Linda Hamilton palaa terävänä ja kovakuntoisena kuusikymppisenä miesten tyyliin. Mackenzie Davis näyttelee suojelijaa tulevaisuudesta, joka on hyväksyttävästi T-800:n ja Kyle Reesen välimuoto supersankarimaustein. Ongelma on pissis, jota he suojelevat. Hamilton narisee sarkastisesti, että pissis varmaan synnyttää miehen, joka pelastaa päivän. Miksi supernaiset puhuvat näin keskenään? Se on pientä siihen nähden, että pissiksen juonenpätkä (noin 10 sanaa) ratkaisee The Terminatorin "tasa-arvo-ongelman" ilman perusteluja ja siten, että vanha ja tyydyttävä ratkaisu samaan asiaan ensin kumotaan. Terminator 2 on ihmisten leffa. Äijiä itkettää pojan oudon isäpuolen loppupeukku. "Naisten versio" siitä suhteesta olisi ymmärrettävä yritys päteä, mutta Dark Fate harrastaa vain ilmoitusluonteisia asioita.

Myös Alien 3 kumosi sankarin tärkeimmän seikkailun, mutta hän sentään jatkoi päähenkilönä. Hamilton on - hmm - kompostoitu siten, että pää saa yhä huudella, vaikka loput on uhrattu uudelle versiolle. Paluu on yllättävän vaisu, kun hän putkahtaa tyhjästä leffan rymisteltyä uusiakaan hahmoja avaamatta. Dark Fate on: takaa-ajo kehnosti ajoitetuilla selityksillä. Hömppää kyllä katsoo, kun tytöt hengähtävät ja uusi kertakäyttösetä heittää huulta. Ongelma ei ole naamoissa. Pissikselläkin on päteviä tuimia ilmeitä. Syön hattuni, jos Davis ei ole tuottaja James Cameronin projekti, sillä meikattuna mekossa hän menee pulliaisena, mutta hänet on saatu näyttämään ikonisen tuimalta poikatytöltä, jonka pitkä ja laiha mutta voimakas ruho tuo vahvemmin mieleen Cameronin smurffisaagan kuin supermallin.

Paha robo voi jakautua, eli T-1000:n sisällä on Kinder-yllätysruoto. Ääriyksinkertainen toimintaleffa löytäisi tien sydämeeni esimerkiksi siten, että jokainen taistelu opettaa uutta roistosta, mutta verottaa sankareita: strategia hioutuu epätoivon kasvaessa. Ei. On kaahailua ja tappelua ja patenttiratkaisusta haaveilua. En ole immuuni nautinnolle, mutta paljonpa riehumisesta mieleen jäisi, jos en heti kirjoittaisi ylös lausuntoa: fyysisyys on vaikuttavaa hetkittäin, mutta on sekavaa hosumistakin. Terminator 2 vei tehosteita eteenpäin kuin oikeat Star Warsit, Dark Faten käyttäessä rahaa kuin Force Awakens.

"Tee itse parempi." Helposti. Terminator 2 on loppu. Kolmonen on tulevaisuuden robottisotaan sijoittuva esiosa, jossa sankarit sisäistävät aikamatkustuksen mahdollisuudet ensi kertaa ja tulevat toimillaan mahdollistaneeksi Terminator 2:n. Inspiraation lähde: 60-luvun Apinoiden planeetta -saaga. Jos Edward Furlong pysyisi selvin päin, hän voisi tähdittää tuollaista kolmosta juuri nyt, mutta eiköhän tämä ollut tässä. Häpeä, jos huijasit minua kerran; holhoukseen joutaisin, jos huijasit jo neljästi.