On moraalille tärkeää päätellä viikko sitten kesken jäänyt arvostelu. Leffa ei ole vaativa. Leffa ei ole provosoiva. Leffa ei ole ratkaisevasti odotusten vastainen, sillä en odottanut roskaa, vaan roskalta kuulostavaa (eli klikkauksia keräävää) aikuisten kamaa ja tämä on kehnoa sellaista. Ongelma ei ole kirjoittajan blokki, vaan se, että keskeiset ajatukseni alkavat muodossa "elokuva ei ole" tai "minä en ole" ja on outoa sönköttää olettaen, että lukija olettaa jotakin. Tämä elokuva ei ole mitään. Tämä on antielokuva.

Vitsi on se, ettei leffa ole vitsi: ei ilmeisellä tavalla. Hitlerin salamurhannut mies lähtee vanhoilla päivillä isojalan jäljille. Jahtien sarjakuvamaiset ulottuvuudet ulostetaan suusanallisesti puolivälin tienoilla, jolloin leffa ilmoittaa, ettei tämä ole sarjakuvaa. Hitlerin tappaminen ei muuttanut historiaa, aatteen oltua miestä väkevämpi. Salamurha vaati väitetysti (mutta ei näytetysti) jäljittäjäntaitoja, joten kun isojalka on taudinkantaja ja ihmiskuntaa uhkaa sukupuutto, käpy on ainoa toivo. Hän on muuten vaan immuunikin, eli ilmeisin aukko täyttyy jaarittelulla. Kumihirviö nähdään kyllä ja natseja vilisee halvoissa takaumissa, mutta otsikon idea on sen suuntainen, että sotaveteraani ei ole ylpeä tappamisesta ja hän tahtoisi elää rauhassa, eikä hän usko muiden muotoilemiin legendoihin elämästään.

Vanhus muistelee naistakin. Ja on sääli, etteivät välit pikkuveljeen ole läheisemmät. Lue nuo lauseet uudestaan. Huomioi, että vanhusta näyttelee Sam Elliott, joka harvemmin tekee isoja liikkeitä viiksien takana, mutta joka henkii kokeneen cowboyn karismaa. Kaikki, mitä elokuva on, on mahdollista kokea päässään ilman elokuvaa. Ole itse syvällinen, ihana, nokkela ja sarkastinen. Heh, eipä nolo hirviö mieltä vaivaa, nyyh, täyttymättömään rakkauteen nähden, ja mitä vaan. Muistatko, kun kävit luonnossa ja jätit katsomatta jotakin, koska kuvasit sitä kännykällä? Katso video nyt. Tyylikästä. Pulttaa tunnetila muihin olettamiisi, niin olet kokenut tämän elokuvan.

Samia totisesti katsoo. Elokuva ei maksimoi kurjuutta sillä tyylillä, että tärisevä vanhus keittäisi kahvit 10 minuutin kohtauksessa janotessasi käänteitä, vaan rytmi ajaisi asiansa, mikäli elokuva tarjoaisi tunnetta ja sisältöä sen sijaan, että se iskee silmää, koska tajuamme kaiken tarjoamattakin. Elokuva on painajainen suurkuluttajalle, jonka pitää suukin avata, vaikka mieli ja sielu on projisoitu jo lukemattomiin puolivalmiisiin elokuviin.

Leikkasin arvostelusta 500+ sanaa, joita vihaan. Kirjoitin, mitä otsikon idealla voisi tehdä yleisesti ja elokuvan tavoitteiden rajoissa. Kirjoitin, kuinka päähenkilö tuntuu hetkittäin samaistuttavalta - istuessani itsekin kihtisenä perse homeessa, haluamatta lähteä minnekään. Kehittelin yhteiskunnallista piikkiä, koska sotaveteraani kyseenalaistaa legendansa ja olen niille taruille allerginen armeijafanaatikkojen vuoksi. Vertasin virheitä ja laiskoina pitämiäni tarkoituksellisia jekkuja toisiinsa. Yksinkertaistettuna selitin, että olen jotakin, vaikka väitän, ettei leffa ole. Vaivannäkö oli hulluutta, sillä tämä ei ole palvottu hitti, vaikka myönteisiä arvosteluja on liikkeellä.

On klassikkokirjoja, joissa ilmoitetaan, että vitsi on hauska tai taistelu eeppinen, vaikkei niitä kuvailla. Tuon mainittuani en ole henkilö, joka ei jätä muille tilaa olla eri mieltä?! Tämä olisi ehkä kahden tähden kamaa, jos tämän saisi katsoa ja unohtaa yksityishenkilönä kännissä, mutta en lähde simuloimaan arvosanoja. Leffa on niin huono, että jäin sairauslomalle (ainakin melkein).