Hellboy (2019)
Ensi-ilta: | 12.04.2019 |
Genre: | Fantasia, Toiminta |
Ikäraja: | 16 |
Saan yhä epätoivoisia hihityskohtauksia nähtyäni "nautiskelunäytöksessä" tämän uuvuttavan pohjanoteerauksen. Ikäraja on 16, mutta saliin ei päästetty ketään, joka ei saa ryypätä. Niin inhimillistä. En kuvaile elämykseksi sitä, että perinteinen takarivillä yksinään naurava henkilö saattoi olla huppelissa, mutta se puhutteli, kun Finnkino suositteli kaljaa ja antoi henkilökunnan numeron, jos tulee hätä. Olisi ollut hienoa kailottaa puhelimeen "perse puutuu, tuleeko sitä kaljaa", jos tämä kulttuuri olisi kaikille tutumpi.
Pysyin selvin päin tehdäkseni havaintoja tyyliin: Hellboyn läskeihin maalatut lihakset näyttävät penikseltä hetkittäin, kun valaistus ja kuvakulma osuvat kohdilleen. Ehkä se oli ainoa juttu, josta kiinnostuin. Tuo sanottuna kehtaan nyökätä hahmolle ja näyttelijälle. Vanhojen ukkojen tulkitsema romuluinen spedekaljudemoni teiniangstilla on keski-iän kriisin ruumiillistuma. David Harbour on kakaramaisempi kuin edeltäjänsä Ron Perlman ja se voisi toimia, jos jokin muu toimisi: toisen maailmansodan päivistä saakka seikkaillut "poika" vaikuttaa kehityskelvottomalta pubijuntilta, joten sanoma on nyt ehyempi.
Jos katsot Hellboyt vain kerran ja unohdat puolet, uusi versio menee jatko-osana. Tukijoukot ovat vaihtuneet, mutta kalamieheen viitataan, joten (sixpakin jälkeen) shehän shelittääkin kaiken. 11 vuotta sitten Hellboy II: The Golden Army koetti tehdä sankarin kohtalosta hyytävän: Hellboy on inhimilliseksi kasvatettu demoni, joka ennustetusti aiheuttaa maailmanlopun. Nyt Milla Jovovichin näyttelemä muinainen noita pyytää häntä puolelleen samoissa merkeissä, joten sama on samaa, eikä yksinään nauraja näe vikoja.
Vanhat versiot muodostavat Guillermo del Toron sydänveritrilogian yhdessä The Shape of Waterin kanssa: kalamies inhimillistetään, sitten hän saa tyttöystävän ja lopuksi inhimillisyydestä luovutaan tarpeettomana ja kalamies vain nussii naisia, näyttelijän pysyessä samana. Uusi Hellboy on katastrofi uusille asiakkaille jo sen ollessa sekavaa, mitä katsojan on tarkoitus ymmärtää. Hellboy on salainen agentti, mutta myös somejulkkis. Hän viittaa jatkuvasti tapahtumiin, joista en tajunnut mitään, vaikka olen pari sarjakuvaakin lukenut. Joku viittaa mytologiseen olentoon? Tuttu mies, sanoo Hellboy. Bebop hyökkää ilman Rocksteadya? Tuttu sika. Taikatyttö auttaa? Tuttu likka. Tytön ja sian selittävä takauma luo uusia aukkoja, mutta ilman jonkinmoista selitystä olisin jättänyt huomioni salin kattoon.
Teos tuntuu kestävän ikuisuuden, koska palaset eivät loksahda yhteen. Perushyvässä sadussa sankari saa suunnan noidalta ja matkan paino tuntuu, kun he lopulta tapaavat uudestaan. Uusi Hellboy saa suuntia neljältä kertakäyttönoidalta, minkä lisäksi vierellä hiihtää se taikatyttö ja Milla yrittää manipuloida, joten pelkästään selitteleviä noitia on 6. Eräs noita asuu sumuisessa animessa, jonne Hellboy eksyy hissimatkalla, mutta hän luonnollisesti tuntee noidan ja se siitäkin sitten. Ei saatanan saatanan saatana.
Koetan luoda vertauksen eräästä toisesta käänteestä. Kuvittele, että on syntymäpäiväsi. Työpaikalla esimies sanoo, että hän ei pyytäisi tätä, ellei olisi pakko, mutta kollega oksensi ja paskoi kahvilaan ja vain sinä ehdit siivota ennen tärkeää vierasta. Kahvilassa onkin järjestetty yllätysjuhlat sinulle! Bannerissa lukee nimesi ja kaikkea! Se yrjöpaskajuttu ei sinänsä ollut hämäystä, joten joudut myös siivoamaan, ennen kuin joku Sipilä pöllähtää paikalle ihan muusta syystä.
Harbour heitti haastattelussa, ettei hänen Hellboynsa voi harrastaa seksiä normaalien ihmisten kanssa. Milla alleviivatusti kestää rankaisua, joten - ei mitään. Ehkä nukahtelin, mutta en löytänyt tarinasta mitään dynaamista. Se on kirjoitettu uusiksi kuvattaessa ja paljonkin on saatettu leikata. Huipennus on epämääräinen tilkkutäkki, jonka isoimpiin ideoihin päähenkilöt eivät edes reagoi. Mainoksissa esiintynyt rento asenne kuplii joskus, mutta usein vitsailu kääntyykin kömpelöksi draamaksi tai selittelyksi. Räkäklimppien ja peräsuolten leijuvien risteytysten monologit ansaitsevat kunniamaininnan: kun jälkimmäisestä tehdään gif-meemi, et usko, että tehosteet ovat tämän vuosituhannen filmistä.
Keskustelut (4 viestiä)
15.04.2019 klo 22.08 7
Huutonaurua.
15.04.2019 klo 22.45 3
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.04.2019 klo 00.33
Rekisteröitynyt 27.05.2008
17.04.2019 klo 09.05 1
Juoni on Toron esikoisPojusta revampattu versio: Korvataan Rasputin ja Lovecraftimainen mustekala Jojovichin VeriNoidalla ja helvetin demoneilla. Kuolataan omituisille mörökölleille enemmän limaa niskaan ja kasvatetaan kourallinen enemmän paiseita mitä Toron melkein kliinisessä versiossa. Hoidetaan flashbackeilla melkein identtinen taustatarina hahmoille minkä Toro päräytti introna ja Bam: Uusi Hellboy. Flachbackit ovat ehkä turhankin ahkeraan käytössä, jokainen jäsen saa oma henkilökohtaisen takaumansa. Tarinan ollessa lähellä ensimmäistä Toron Hellboytä sen juonenkulun arvasi 10 minuuttia leffan alusta, joten voit keskittyä kaikkeen muuhun mitä tapahtuu. Kulku on suunnilleen yhtä heikosti soljuva kuin Toron versiossa, nopeita hyppyjä sinne tänne ympäri maailmaa kun eri tekijät punovat juoniaan, jotka sitten yhdistyvät loppua kohti.
Ainoastaan ajoittainen CGIn käyttö ansaitsee erikoismaininnan, kaikki muu elokuvassa on keskinkertaista. Pari päivää leffan jälkeen olen jo unohtanut suurimman osan siitä, mutta ne pätkät mitkä jäi mieleen ovat poikkeuksetta juurikin animaattoritiimin kunniakierrosta. Hellboyn proteeseja ei ole mietitty loppuun asti, sarvet joustavat kuten nahkan päälle liimatut proteesit tuppaavat tehdä, ja ikoninen nyrkki on aneeminen ja alikäytetty verrattuna Pearlmanin mojovaan punalekaan.
Kuten sanottua, menin teatteriin odottaen poppariviihdettä, ja löysin teatterista sitä.
Kirjoita kommentti