Kuvittele iso kangas. Visioi spektaakkelimaiset kekkerit. Kauniit, nokkelat ihmiset puhuvat Suomea juopottelematta ja Saulia kättelemättä. Itkisit vuolaasti nauraa röhöttäen, olitpa nuori tai vanha: leffa joko kannustaisi, että sinäkin olet arvokas ja kaikki on mahdollista, tai sitten kiittäisit korkeimpia voimia, että sait vielä tämänkin ihmeen nähdä! Kaikessa hysteerisyydessään sitä olisi hankala huomata, että tarina on kehno, kun sanoma on niin suloinen: suomalainenkin on ihminen!

Aasiassa tehdään elokuvia ja seuraan englanninkielistä ja enimmäkseen aasialaista Just Kidding -possea, mutta jos asiaan huomiota kiinnittää, englantia puhuva aasialainen näyttelijäkaarti tuntuu ei-täysin-arkiselta. Crazy Rich Asians on ensimmäinen nykyaikaan sijoittuva aasianamerikkalaisten oma elokuva isolta Hollywood-studiolta sukupolveen. Jenkkityttö matkaa Aasiaan rikkaan poikaystävän kanssa. Porhot ovat kristittyjä kerskakuluttajia ja konfliktit ovat niitä, joita yleensä kuvaillaan "valkoisten ongelmiksi". Ydinkohderyhmä kokee pienet yksityiskohdat ihmissuhteiden luonteessa edustuksellisiksi ja sitten on se kielipuoli. Ulkopuolisen on terveellisintä odottaa vain kulutusjuhlapornoa ja mahjongia.

Ensimmäinen kohtaus on lässy versio vanhasta vitsistä (olemme kaikki niin samanlaisia!). Rikkaat aasialaiset, jotka selvästi ovat rikkaita, kohtaavat vastaavaa rasismia huippuhotellissa kuin rähjäinen vähemmistömiljonääri kohtaisi vitsin toimivassa versiossa. Rikkailla on varaa kostaa ja kyllä Kuopion keskikaljajunttikin samaistuu siihen, että on mahtava sanoa "sä et tiedä, kuka mä olen". Majesteetillinen Michelle Yeoh on tämä timanttikuningatar. Oprah ulisi aikanaan, ettei eliittiputiikissa tiedetty, kuka hän on, joten on tässä realismiakin ja kaikkea.

Sitten alkaa Disney Channelin prinsessaspesiaali, jossa kiiltokuvatyttö aukoo suuta tutustuessaan unelmaprinssin kotimaahan ja hänen perheeseensä, kuten mamma Yeohiin. Pohdin, saattaako typykälle löytyä parempi saalis, sillä pojan ainoa toivo muuttua kiinnostavaksi on paljastua tuhmaksi prinssiksi, joka on ansa moderneille Disney-prinsessoille. Juu ei: juonta älä vaadi. Tyttö on korkeakoulutettu, mutta alempaa kastia. Ongelma on ilmeinen, mutta sitä kehitetään niin köykäisesti, että oletin hahmojen elävän ihmisiksi, mutta sitten tytölle sanotaan suoraan, että keskelle klisettä jouduit. Leffa on romanttinen komedia, jossa jännitteet ovat tytön ja anopin välisiä. Se ei ole outoa, se vain pitäisi tehdä paremmin. Jos katsot leffan kokonaan, panostuksesi palkitaan yhdellä söpöllä idealla, jonka tajuaminen vaatii lähimuistin.

Elokuvissa aasialaisille ominaista on se, että varautuneisuus on tyylikästä ja ulospäinsuuntautuneisuus rekisteröityy heti komediana. Hollywoodista paikkansa ansainnut räppäri Awkwafina on huvittava kokovartalo-outoilija sankarittaren kaverina ja taustalla pyörii standardienmukainen ihan paras neitihomokin. Kummankaan juttujen tasolla ei ole väliä: he ovat silti sankarittaren Pärsky ja Sebastian. Yeoh olisi mielenkiintoinen prinsessaa kiusaavana Disney-roistona, joka siis oikeasti tekee jotakin, sillä hän on elementti seisoskellessaankin. Sanoma on jokseenkin virallisesti se, että lisää töitä näille tyypeille, ja sen siunasi se, kun leffasta tuli isompi hitti kuin näin köykäisestä kamasta tulisi, jos pääosassa olisi Matt Damon (Mätt Deimön!).

Olen katsonut Disney Channelin prinsessaspesiaalin. Tätäkin katsoo. Törsäys ei ole automaattisesti vetoavaa ilmastonmuutoksen kiihtyessä, mutta vilkkuvat värit pitävät hereillä ja häät, joiden vuoksi sankarit Aasiassa vierailevat, ovat ylitseampuvampaa keijufantasiaa kuin keijufantasiat. Awkwafinalle ja keijupölytetylle suokirkolle on heitettävä vähän hyvännaisenlisää.