Jos mustan korttelin katu osaisi puhua, herra tai rouva asfaltti toimisi ankkurina päivittäin vahtaamissani YouTube-uutisissa. 70-luvun romaaniin perustuva leffa olisi ollut klassikko 70-luvulla, blaxploitation-buumin elitistisenä osana: mustien kauneus, heitä raiskauksesta syyttävien koruttomuus ja heitä nuuhkivien valkoisten limaisuus olisivat kuuluneet asiaan. Päivän Timot vie meidän naiset! Pudotin pikkuhousut nopeammin kuin Daenarys Targaryen nähdessäni Ed Skreinin ensi kertaa, joten tunnistan, kun hänestä yritetään tehdä vastenmielinen.

Fonny on putkassa. Tyttöystävä Tish tahtoo hänet ulos. Kytän sana painaa alibeja enemmän. Nääs: syyttömiä ja syyllisiä afroamerikkalaisia tuomitaan herkemmin ja ankarammin kuin valkoisia. Odotellessamme ratkaisua hahmot elävöitetään, mutta painu YouTubeen, jos haluat kuulla esim. vankiteollisuudesta, jonka myötä yli 20% maapallon vangeista kyräilee "kapitalistisessa paratiisissa", tai seurauksista, kuten kroonisesta isättömyydestä. Yhdysvallat on provosoivin kakkamaa, koska kamaluus on nykyaikaisen porukan valinta. Se on kosmisen koomista, että säälittävimmät juntit, sekavimmat hihhulit ja psykoottisimmat miljardöörit äänestävät yhdessä Sauronia ja siksi haltioiden kuten mustien potkiminen on osa yhteistä agendaa.

Fonny ja Tish ovat varttuneet rinnakkain. He ovat symbioosissa. Fonny on uittanut jormaa muuallakin. En ymmärtänyt milloin, mutta ymmärsin toteavaisuuden: takaumissa osaava unelmakolli johdattelee suloista impiä. He ovat parikymppisiä, mutta loppuelämä on lyöty lukkoon. Oi, niin samaistuttavaa. Minullakin oli tämä setti valmiina, mutta biologiassa lahjakkaiden vanhempieni mukaan naapurin tytön kanssa naimisiin meneminen johtaa henkisesti vajaisiin lapsiin, joten päätinkin onanoida videopelihahmoille.

Olisiko tämä hyväksyttävää kerrontaa? Jos viheriö voisi puhua kertoo Timosta, joka on varakas golfinopettaja. Hänen on lähestyttävä oppilaita takaa ja painauduttava kiinni opettaakseen puttausta. Homot hyödyntävät tätä! Ja kaupassa, kun Timo kurottautuu alas, homo hyökkää. Timo kipittää poliisin tykö, mutta kyttä virnuilee, koska hän on homojen hyysääjä. Timo koettaa muuttaa, mutta vuokraisäntä on homo, joka tahtoo maksun luonnossa. Tämä kaikki on vain elävöittämistä. Ohjaaja pyörittäisi silmiä, jos syyttäisit häntä homofoobikoksi: pääjuoni on selvästikin se, että vihervasemmisto syyttää Timoa lääppijäksi ja koettaa korottaa veroprosenttia. Keskity siihen, ihme kriitikko.

Beale Street on samantapainen leffa sillä erolla, että se ampuu alhaalta ylös (ja, no, on realistisempi). Hahmot saisivat kiukkuilla enemmänkin. Se, että taktiikka on selitellä jotakin, pysähtyä tunnelmoimaan ja siirtyä toteavaisesti eteenpäin, käy vanhaksi, koska sanoma on koko ajan sama. Se ei olisi nerokasta, vaan rahvaanomaista, mutta se olisi kerrontaa, jos Fonny haiskahtaisi epäilyttävältä, mutta paljastuisi kullanmuruksi. Hän on pastoraalinen - kunnes hän kehtaa suutahtaa? Ei haittaa! Meh!

Moni teoksen nähnyt ei samaistu soopaani alustavastikaan. Koetetaan palata hienoon alkupään kohtaukseen, jossa Fonnyn perheelle kerrotaan Tishin raskaudesta. Olin jo pohtinut, mikä hahmokeskeinen konflikti on olevinaan. Kiinnostuin äksystä anopista, jolla on suoristettu tukka, toisin kuin maanläheisillä emännillä. Tahdoin seurata vanhoja herroja jo kun he myhäilivät lähtevänsä ryyppäämään, ennen riitelyä. Tahdoin kuulla lisää kaikista. Tietokone sanoo: ei. Johonkin palataan, johonkin ei. Poukkoilussa puhuttelevaa on mm. toisen syyttömän linnakundin avautuminen. Se, että valkoiset valkoiset sortavat, mutta ravintolan latino on ihana ja kivan nörtin kipaan zoomataan, lypsää mitä reaktiota? Ohjaaja Barry Jenkins taitaa herkät tunnelmat, mutta kolmesta pätkästä koostuva Moonlight on epätasapainossa ja Beale Streetin vapaamuotoisempi katkonaisuus korostaa entisestään sitä, ettei hän ole kertomassa tarinaa: hän on olemassa oikeassa.

Liam Neeson kertoi juuri tahtoneensa tappaa satunnaisen mustan miehen raiskauksesta johtuen. Pih? Michelle Rodriguezin mukaan Liam ei voi olla rasisti, koska hän imutteli Viola Davisia Widowsissa. Eh? Michelle-paran järjenjuoksu on vähällä saada mustia naisia nuuhkivat plantaasinomistajien perilliset vaikuttamaan asialliselta kerronnalta. Pitkää peliä pelaavan suvakin ei kuitenkaan tule nähdä yksilöiden väkivalta- ja haistelufantasioita symbolina yleisluontoisista rotujännitteistä, kun isoin yksittäinen vääryys on kummassakin tapauksessa tuntemattoman mustan suorittama raiskaus, josta ei puhuta. Beale Street mahdollisesti uskoo suovansa raiskatulle ymmärrystä ohimennen, mutta käydään läpi lista asioista, jotka on huomioitava 2019, niin falskiksi sympatia jää. Naisten laajasta roolista huolimatta näkökulma on - ei heidän tai edes Fonnyn, vaan - syyttelyä pelkäävän miehen, jonka taktiikka on sanoa syyttäjille ite oot.