Yksi kaikkien aikojen kalleimmista "tv-elokuvista" on tarjolla, mutta... painotan juuri nyt tarinan arvoa. Kiitos kybermaanantain alen, näin ensi kertaa elämässäni 60-hertsin 4K-videoita oikeista eläimistä. Lähikuvat ilmeikkäistä apinoista muistuttivat James Cameronin olevan sci-fi- ja fantasiatykitysten ainoa toivo, koska hän julkaisee Avatarin jatko-osat modernissa muodossa. Lökäpöksyjuntit eivät vapaaehtoisesti luovu "klassisen elokuvamaisista" 24-kuvan tekeleistä, vaikka spektaakkeli tyyliin Mowgli näyttää tökkivältä läjältä sontaa useamman minuutin, kunnes hemmoteltu silmä & sielu palaavat pimeälle keskiajalle. Hobitti-trilogia on kerronnallisesti kamala, mutta kuvasto oli totta ison kankaan HFR-versioissa; käsinkosketeltavuus on mahdollista jo köyhänkin kotona, mutta kun ei.

Sitä en tiedä, miten Viidakkokirjan pitäisi toimia tarinana. 60-luvun Disney-piirretystä sain irti sen, että Mowglin on aikuistuttava. Tappajatiikeri pakottaa Mowglin ottamaan haltuun tulen, ja vaikka poika yhä niskuroi, lopulta vainu naisesta tekee hänestä miehen; nuuh. Sen version uuden version uusi versio vuodelta 2016 tuumi, että on kivempi leikkiä viidakossa, koska ydinkohderyhmä eli me nostalgiamillenniaalit olemme selkärangattomia nallekarkkeja, jotka eivät aikuistu vahingossakaan. Mowgli on Andy Serkisin ohjaama kilpaileva versio, joka lykkääntyi kaksi vuotta ja päätyi Netflixiin, koska Disneytä ei haasteta selvin päin. Kerronta muistuttaa entistä selkeämmin, että pohjana on kokoelma satuja puskapojasta, eikä kokonainen tarina.

Disney pisti Mowglin kapinoimaan kävelemällä eteenpäin. Hän tapasi rantapummimaiset Pilipalipilotit, joista Louie-apina on Disneyn keksintöä ja Baloo-karhu on Disneyn versio. Oikea Baloo on ukkoontunut opettaja susiklaanissa, johon Mowgli kuuluu. He asuvat valmiiksi ihmiskylän liepeillä. Eläinten ÄO riittää ihmisten kunnioittamiseen, mutta ei eteen kierähtävän Mowgli-vauvan palauttamiseen. Bagheera-pantteri työntää Mowglin susille, mikä on nuorista susista selkeä haaste ja vanha alfakin näyttää peukkua virnistäen, että tämä toimii, kunnes mä olen kypsä puuhkaksi. Tiikeri tahtoo syödä Mowglin? Ei käy. Pari vuotta myöhemmin tiikeri tahtoo syödä Mowglin? Hitto. Mowgli ei vieläkään ole susi, joten nyt hän voisi ottaa kolme askelta ihmisten puolelle. Mutta ei hän halua.

Päässäni on kaunis fantasia, jossa olen Tarzan ja äitini on Phil Collins, kun taas Mowglin ja susivanhempien suhde ei ole tunteisiin vetoava missään muistamassani versiossa. Serkisin sankari jökkii tyyliteltyjen ja yksityiskohtaisten eläinten tahdissa, joten toki uskoin heidän elävän samalla todellisuuden tasolla ja olin kasvavissa määrin avoin draamalle. Vekkulimaisten hahmojen pitäisi väkisinkin vietellä syvemmälle tunnemaailmaan. Mowgli on erään albiinosuden tavoin erilainen eläin, joten hänen on osattava hyödyntää omia hienoja ominaisuuksiaan - joita albiinolla ei ole, joten Mowgli haukkuu hänet. Hän katuu sitä, mutta pih. Älä ajattele. Muista eheät viisaudet jostain muusta yhteydestä. Lapsinäyttelijä on asiallinen. Serkisin asenne on vilpitön. Tämä ei tapa.

Ihmiset ovat esillä laajemmin kuin useimmissa versioissa ja ehkäpä on tovin kiintoisaa, johtaako se johonkin, mutta lopputekstien pyöriessä on selvää, ettei leffalla kertakaikkiaan ole ymmärrystä siitä, mitä sen on tarkoitus tehdä ja miksi. Ihmisiä käsitellään montaasityyliin, joten heidän läsnäolonsa ensisijaisesti tekee siitä entistä hölmömpää, että viereisessä pusikossa vahvasti tyylitelty Toni Tiikeri juonii ja yrittää pölliä kaikki temput - paitsi karisman - Leijonakuninkaan Scarilta. On siedettäviä hetkiä, mutta ei montaa ideaa, jotka keskenään rimmaisivat.

Myös vuoden 2016 versio on merkityksetön ja tylsä. Se tuntui tekniseltä edistysaskeleelta ollakseen 24-kamaa? Juu, mutta mielikuvitukseni on tänään taivaallisessa tulessa, kun visioin, miten orgastisen mahtavia fantasiahahmot voisivat olla, jos inspiraation lähteenä toimisivat mainitut 4K/60hz-apinat, eikä 60-luvun Apinoiden planeetta, jota älä pyydä vähemmällä intohimolla väännettyä vertailua. Serkis tarjoaa hienon otoksen vettä lipovasta tikrusta Mowglin ollessa jorpakossa, huzaa.