En mene takuuseen järjettömän sekavan ja ruuhkaisen leffan yksityiskohdista, mutta tämän vaikutelman sain kertaalleen siunaamani sankarin matkasta. Viimeksi neuroottisen eläintieteilijän Newt Scamanderin lemmikit kakkivat New Yorkiin. Brittiministeriö: oletko 007, joka lähtee nyt Pariisiin pysäyttämään velhohitlerin, jolla ei koiraakaan ole? No en, kun lohikäärmeitä tahtoisin silitellä, kuiskaa Newt. Pian velhoista mahtavin kilauttaa: oletko Batman, joka lähtee Pariisiin pysäyttämään piruparan, kun minä en jaksa? No en, kun tahtoisin kentaureja keinosiementää, sopertaa Newt. Sitten hänen kaverinsa kysyy, lähdetkö Pariisiin naisia jahtaamaan? Joo, no ei tässä homoja olla ja vaikka oltaisiinkin, ensimmäinen vihje siitä tulee 10 leffan kuluttua. Pariisissa kaikki sitten sössöttävät. Mitään ei tapahdu sillä perustelulla, etten mistään välittänyt.

Miten huono 10. osan pitää olla, että fani - kirjatkin on luettu - menettää mielenkiinnon jo julkistettuihin osiin 11-13? Sekavuudenhan pitäisi tässä vaiheessa tuntua haasteelta, jonka vuoksi valvotaan yö foorumeilla. Kattavat taustatarinat ovat upeasti syventäneet J.K. Rowlingin velhomaailmaa, mutta nyt kun kerronta koettaa olla kypsääkin fanien ikääntyessä, Rowling ei kehity, vaan selittelee kahta kauheammin. Grindelwaldin rikokset on esiosa, joka ei elä hetkessä, vaan tuntuu tarvitsevan oman esiosan esimerkiksi vihjatessaan, että paha Grindelwald ja tietoja jo nuorena pihtaava Dumbledore ovat olleet "enemmän kuin veljeksiä". Rowlingmaiset aukot ja oikotiet menivät läpi hauskoissa saduissa. En tiivistäisi ensimmäistä Harry Potteria siten, että palaileva pahuus asui turbaanissa, mutta nyt mytologia on hahmoja tärkeämpää, joten hahmot ovat ensi kertaa tylsiä.

Heitä on hemmetin monta ja lisää putkahtelee tyhjästä puolivälin jälkeenkin. Ongelmaa voi seurata perustuksiin saakka. Jos Tähtien sodasta poistaisi Obi-Wan Kenobin, Luke puhuisi seinille, mutta tyhjää huitovaa Darth Vaderia säikähdettyään hän luottaisi päänsisäisiin ääniin. Täyteläiset tarinat eivät kosahda noin pienillä muutoksilla ainakaan täysin. Tästä teoksesta voisi poistaa mitä tahansa - vaikkapa ihmeotukset ja Grindelwaldin - ja tarina olisi yhä samaa ryöppyävää oksennusta, joka selittää vatsakivun ja alustaa ripulia. Sitä vain olisi vähemmän.

Herkkä Eddie Redmayne on suosikkejani, mutta hänen Newtinsä selvästikään ei kuulu tarinaan. Hän ja jauhosäkistä päähän saanut pahis Johnny Depp eivät saa tilaisuutta kehittää kemiaa, vaikka Newt oli Grindelwaldia vangitsemassa. Otuskohtaukset ovat mukana vain otsikon vuoksi ja Grindelwald ennemminkin on rikollinen, kuin tekee jotakin, joten poistetaan molemmat. Jäljellä on yhä tilttaileva supervelho Credence, joka etsii juuriaan, ja voi juku, mikä mysteeri se on olevinaan. Ezra Miller on yleensä niin veikeä ja eläväinen, että on helppo kuvitella hänen ja Redmaynen nyyttikestit halinallemaassa. Suoritus on niin vaisu, että hädin tuskin tunnistan hänet, joten mitä sitten, vaikka hahmo paljastuisi Potterin pöllöksi, tms? Satunnaiset tyypit jahtaavat häntäkin. Yksi antoi signaalin, että muistapa minut... En muista, mihin se ukko hävisi, mutta kun toinen uppo-outo tyyppi piti puheen, olin yhtä hyvin mukana kuin olisin Indiana Jonesin aikana, jos natsien avaamasta liitonarkista hyökkäisi Robin Williams ja sarvikuonoja. Hänet, tämän & tuon voisi poistaa; jos Thanos napsauttaisi sormia, en huomaisi eroa.

Heitin Ihmeotusten olinpaikoille neljä tähteä ja ohjaaja on kuudetta kertaa sama, joten tottahan ensivaikutelma miellytti. Kymmenes osa voi harrastaa ilahduttavan paljon pinnallista taustahumpuukia selittelyittä. Taikuus teemana saa discovalot ja söötin nukkemaiset ötökät menemään läpi helpommin kuin sci-fissä. Olin jo kuullut jakaantuneista mielipiteistä, mutta vaikka kerronnasta ja suhteista uupui pippuri, ihailin yhä, möh, arkkitehtuuria - uskoen Rowlingin petraavan! Lopulta aloin ajatella leffaa kauniina katastrofina. Kun fasismin ja seksuaalisen suuntautumisen kaltaiset kypsät teemat saavat pari sekuntia, ehkä hutilointi on fanien tunteiden tutkimista studiopomojen puolittaisella tuella: myöhemmin Dumbledore kyllä myöntää saaneensa pyllyä oman aikansa "Donald Trumpilta", kunhan fanit eivät suutu? Ei, kyllä leffa sittenkin on ihan uskomatonta paskaa. Tämä avautui, kun kokoelma hahmoja teleporttasi taas kerran hevon kuuseen sattumalta samaan aikaan ja selittelyn jälkeen joku avasi oven ja ilmoitti, että täällähän on sattumalta seuraava sönkötys alkamassa. Tai jotakin. Soopa alkoi virrata suoraan toisesta korvasta ulos.