Kausi on yllättävän kova. Yllättävän siksi, etteivät Netflixin vedellä jatketut ja fantasiaa häpeävät Marvel-sarjat tunnu enää pakollisilta, eikä kausi ole irtiotto. Hoen Daredevilin voivan olla Marvelin paras hahmo oikeissa käsissä. Tv-sarja ei ole kiinnostunut superaisteista ja vaikka katoliselle sankarille kehitellään nyt asiaankuuluva uskonkriisi, se on kauden vähiten uskottava juttu. Muilta osin perushyvä kerronta muutamilla huipentumilla riittää pitkälle. Hahmot ovat tasaisesti kiinnostavia ja juonet kulkevat selkeästi samaan suuntaan, toisin kuin mm. Daredevilin ja Jessica Jonesin viime kausilla. En hauku syventävää kamaa täytteeksi nyt, kun en mitään poistaisi. Ei ole huijausmysteeriä tyyliin "ninjasateita hallitsevasta mummosta saattaa tulla kiinnostava", vaan tarpeellinen epävakaa elementti on Kingpinin juoni, jonka laajuus avautuu rytmikkäästi.

Okei - olit sokea jo ennen kuin talo romahti niskaan ja kuulo ja muija kosahtivat. Se ei ole tieteellinen todiste siitä, ettei Jumalaa ole olemassa. Lue Jobin kirja? Turhauttavin virhe on se, että Matt Murdock käyttää Jobin kirjaa lyömäaseena kiukkuillessaan, että nyt se usko meni. Jobin kohtalo oli tyly, mutta Matt ei muista Jumalan mahtipontisen runollista vastausta: "missä pentu olit, kun kaiken loin (mukaanlaskien oikeudenmukaisuuden määritelmän)". Matt ihan itse hakeutuu kirkkoon toipumaan. Kun hän karttelee kavereita ja hautoo synkkiä, häntä siedetään ja neuvotaan - ja silti hän urputtaa isäntäväelle. Sivujuonen hyväksyy lopulta, koska pöntössä kriisissä on tiettyä realismia, mutta se ei kasvattanut arvostusta sankaria kohtaan. Osasyy on pohjustus. Suhde Elektraan ei jättänyt niin vahvoja muistijälkiä, että nielisin sydänsurut automaattisesti.

Kingpin sai pyttyä lopuksi ikää. Vasikointi ei sitä muuta, mutta kun FBI:lle juoruilu vaarantaa hänen turvallisuutensa, hän saa muuttaa prameisiin yksityistiloihin. Agentti Nadeem on pitkälti vastuussa tästä ja hän tarvitsee onnistumista edistääkseen uraansa ja selvitäkseen ongelmistaan. Odotuksia sopivasti sotkeakseen hän vakuuttaa, etteivät ne ongelmat tee hänestä epäluotettavaa. Se ristiriita on kauden kantavia voimia, että Kingpinin juonien paljastuminen tuottaisi vaikeuksia hyvää tarkoittavalle miehelle.

En tutkinut vielä, onko näyttelijä rupsahtanutkin, mutta Kingpinin on teeskenneltävä nöyrää, joten hän ei varsinaisesti ole se "suunnaton tappajavauva, Marvelin kovin konna, voi pyhä Sylvi", josta olen intoillut. Suoritus on yhä vahva, hahmo nyt vain ei jätä nälkäiseksi. Tyydyttävin tempaus häneltä on Daredevilin toisen vakiovastustajan Bullseyen luominen. Viis nimestä ja asusta, vaatimuksia on kaksi: Bullseyen on oltava puhdas psykopaatti, eikä hän saa olla cool. Sarjakuvat ovat täynnä antisankariksi yleneviä tappajia, mutta Bullseye on rasittava nilkki. Kausi palvelee: hän ei ole ollut asiallisempi. Hahmovetoisen tyylin on tehtävä hänestä jollain tapaa inhimillinen, ja se toimii, että hän on yrittänyt etsiä tarkoitusta kuin sarjamurhaaja Dexter (tekisin vertauksen, vaikkei hahmon nimi olisi Poindexter). Kun rasittava nilkki itsekin kärsii demoneistaan, tieto hänen kohtalostaan hyytää. Sankareilla on aina paha kaksoisolento ja "Bullseye" on tässä tapauksessa sitä kirjaimellisesti ja hieman hienostuneemminkin. Hän ja Matt miettivät pidemmälle menemistä.

On taas näennäinen yhden otoksen käytävätaistelu. Ne eivät käy vanhaksi: hyvin tehtynä pitkät otokset saavat uskomaan, että kaikki on totta. Hitauskin tuntuu harkitummalta taidonnäytteen jälkeen, joten lopetin valittamisen. Usein suoltamiani parannusehdotuksia on niukasti, sillä vaikka unelmieni Daredevil-sarja on erilainen, sarja tekee ihanteensa selviksi ja toteuttaa ne hyvin, joten ei ole saumaa, johon vaatia lisää pukupellejä ja hörönlöröä. Muun muassa lainvalvojien selkärankaa taivuttava korruptio ja entisen narkkarin Karen Pagen poukkoilu nyyhkyhysterian ja innostavan rohkeuden välillä toimisivat yhtä hyvin kyttäsarjassa, mutta jo ammuskelun korvaaminen mätkinnällä tekee tästä sellaista satua, jota kernaammin katson. Superaistien tehtävä on vetää mutka suoraksi silloin tällöin ja uskonkriisi on nyt tyritty, mutta hahmojen suhteista löytyy sarjakuvia kunnioittavaa ja niiden tason ylittävää kerrontaa. En tiedä enää, mitä odottaa, enkä itkisi, jos Netflix lopettaisi tämänkin Marvelin, mutta mielellään tätä vielä katsoisi.