The Happytime Murders on "Muppetit aikuisille", jos The Sperminator on "The Terminator aikuisille". Oikeasti Muppetit on Seesamtie heille, jotka osaavat arvostaa yritteliään ja melankolisen sammakon sielunmaisemia. Happytime on karkeaa roskaa, joka sopii ääripäille: Muppetit-studion leffa on yleissivistystä tosifanille, ja jos ummikko haukkoo henkeä, kun "lasten" nuket kiroilevat, leffa on yleissivistystä hänellekin. Vanha ystäväni, joka nauraa yksinään takaviistossa kehnoimpien komedioiden näytöksissä, oli mukana. Spermavitsiä hän lähti katsomaan ja naurattipa häntä myös se, kun keski-ikäinen kyttä ilmoitti olevansa neitsyt: kyttä puhui horoskoopista, mutta epäselvä tekstitys teki yhden ihmisen onnelliseksi. Oikeat vitsit on nähty mainoksissa, mutta asiantuntijana arvostin esimerkiksi vahvistusta, että elämänsä nukeille omistaneet taiteilijat tosiaan funtsivat, miten samettiset sukuelimet niillä on.

Nuket elävät ihmisten varjossa. Roger Rabbitissa rasismi oli täyteläistä isokenkäisten vähätellessä piirrettyjen oikeuksia. Happytimessä nukkeja potkitaan rasistisesti ja sitten ihmispäähenkilö potkii heitä huvikseen ja se teemasta. Tv-ohjelma Happytime Gang edisti asioita kauan sitten, mutta nyt sen rappiolle ajautuneita nukketähtiä murhataan. Häpeällisissä olosuhteissa erotettu entinen nukkekyttä aloittaa tutkimukset entisen partnerinsa, konstaapeli säkkituolin kanssa. Onko dekkari huono, jos hämärille tyypeille horiseminen huipentuu 15 sekunnin järkeenkäypään selitykseen? Jussi Vares on rikkonut minut: jos otsikko olisi "Homepyllymooses", koska murhaaja sanoo kytille lopussa "senkin homepyllymoosekset", tarina olisi yhä tasoa Vares - Sukkanauhakäärme.

Happytime Gang -mytologia jätetään minimiin. Kustakin tähdestä on teoriassa kaksi versiota, mutta se on jo onnekasta, jos joku saa kaksi kohtausta. Narkkarinukke on huvittava maksimoidun rähjäisyyden ja ääninäyttelijän myötä - ja sekin oli siinä, se trailerin vitsi. Uhrien persoonallisuudet eivät liity juoneen, vaan he ovat tekosyy vaihtaa lavasteet pornokaupasta strippiluolaan, jne. Pääosaparin onttous käy rasittavaksi. Kehno yritys rakentaa kemiaa puolivälissä ilahduttaa, koska se on yritys, mutta eikö leffa vain löydä keinon erottaa heidät saman tien jälleen. Selitykset heidän ja maailman historiasta eivät rimmaa esitetyn kanssa. Käsikirjoitukselta maistuvan sotkun ohi hätäillään, jotta lyhyt leffa ehtii laahata ja maistua Melissa McCarthylta, eli laiskalta improvisoinnilta.

Taidemuoto ei ole animaation alalaji. Nukkejen silmät seisovat, mutta eläytyvät nukkemestarit tuovat eloa elottomaan. Huonon idean taitava toteutus on sielukkaampaa kuin suun aukominen animessa ja jos ei muuta, niin vaihtelua. Lopputekstien aikana leffa ylpeilee, kuinka huijausta oli vain nukkemestarien pyyhkiminen pois, jos he pistivät nuken kävelemään kadulla. Ehkei sitäkään olisi pitänyt tehdä. Täytteiden pöllyäminen ammuskeluissa on ikonisin visuaalinen idea, joka yhä paranisi, jos kunkin nuken takapuolessa olisi kiinni nörtti, josta roiskuu verta. Dementoitunut huumori piristäisi pätkää, jonka näennäiset ylilyönnit ovat mukaelmia kysymyksestä "mitä nukke ei yleensä tee?". Kermit ei vedä huumeita? Tässä leffassa sokeri on nukeille heroiinia! Miksei esim. huuhteluaine? Se "tekee päästä pehmeän".

Muppettien luojan poika Brian Henson on yksi mies Farscapen takana, joten saattaisin yhä puolustaa häntä, vaikka useampi daami väittäisi hänen vieneen käden tuhmaan paikkaan (vitsailen vain; luottaisin Miss Piggyyn). Ohjaajana Hensonin osaaminen rajoittuu siihen, ettei lavasteiden mutkikkuus estä leffaa näyttämästä uniselta tv-sarjalta. Film Noir -parodia tämä on, jos on Vareskin. Hensonin draamantaju on liian kehno jopa tarkoitukselliselle roskalle, sillä hahmoille tärkeän hetken on aina tarkoitus johtaa taiteelliseen paussiin, eikä heti uusiin selittelyihin. Ehkä tämä on vuoden kehnoin leffa, jos nuket kankaalla eivät innosta, tai jos odotit tätä 10 vuotta ja tunnet tämän tappaneen toivon paremmasta. Väitän tätä kahden tähden kuriositeetiksi.