The Hirvi : Old School Killspree
Suomalainen raskaampi metallimusiikki eli nousukauttaan 80- ja 90-lukujen taitteessa, jolloin monenkirjavia yhtyeitä tuntui nousevan jokaisen kiven alta. Erityisesti speed/thrash metal -bändejä sikisi kuin sieniä sateella ja Stone etunenässä ne olivat johtamassa kotimaatamme sen kaltaiseksi metallimusiikin luvatuksi valtakunnaksi, jona se nykyäänkin tunnetaan. Noihin aikoihin menossa oli mukana myös nyttemmin uudelleen aktivoitunut The Hirvi, joka on saanut yli 30 vuoden kypsyttelyn jälkeen valmiiksi debyyttialbuminsa Old School Killspree.
Old School Killspree on monellakin tavalla raikas tuulahdus menneiltä ajoilta. Ensinnäkin yhtye itsessään käsittää tuttuja hahmoja bändin menneisyydestä, sillä mukana ovat alkuperäinen kitaristi-laulaja Juha Virtanen sekä basisti Jusa Löytökorpi. Muu miehistö on täydennetty osaavilla soittomiehillä, joilta löytyy kokemusta muun muassa Rytmihäiriöstä ja Murenasta. Lisäksi albumin materiaali on monelta osin tuttua bändin alkutaipaleelta, sillä samoja ralleja veivattiin jo viime vuosituhannen puolella. Tämän ansiosta yhtyeen meuhkaamisessa tuoksuu miellyttävällä tavalla vanhan koulukunnan rässikiihdyttely, joka onnistuu silti välttämään fiiliksen päälle liimatusta retroilusta.
Old School Killspree on tasavahva kokonaisuus. Kahdeksan kappaletta käsittävä albumi on täynnä vauhdikasta, välillä kimurantiksi äityvää riffihuumaa, joka parhaimpina hetkinä rymistelee päälle kuin vimmainen hirvi. Toimivimmillaan kappaleet ovat erinomaisia rässirykäisyjä, vaikka sekaan on eksynyt muutama tasapaksumpikin veto. Muistettavimpien kipaleiden joukkoon kohoavat kiekon käynnistävä Dying Time, yhtyeen nimibiisi The Hirvi sekä raivokas Vihan päivä. Eivätkä ne heikommatkaan siivut suuremmin kokonaisuutta pilaa. Se, mikä hävitään laadussa, paikataan tinkimättömällä asenteella.
The Hirvi erottuu edukseen uudelleen aktivoituneiden bändien joukosta. Jos etukäteen paluu tuntui kyseenalaiselta, voi bändin debyyttialbumin kuunneltuaan heittää epäilykset romukoppaan. Yhtyeen järkkymättömällä visiolla luotu musiikki on viihdyttävää ja livekäytössä materiaali toimii epäilemättä ensiluokkaisesti. Suurimmaksi mielenkiinnon kohteeksi nousee jatkoa ajatellen se, miten The Hirvi aikoo toimintaansa jatkaa. Nyt aiemmat demotukset on saatu purettua albumimuotoon, joten jatkossa on kiinnostavaa nähdä, miten sävellyshommat lähtevät käyntiin täysin puhtaalta pöydältä. Vaan jos touhu jatkuu yhtä hyvällä tasolla, voi tulevaisuuteen suhtautua luottavaisin mielin. Old School Killspree on hyvä rässilevy.
Old School Killspree on monellakin tavalla raikas tuulahdus menneiltä ajoilta. Ensinnäkin yhtye itsessään käsittää tuttuja hahmoja bändin menneisyydestä, sillä mukana ovat alkuperäinen kitaristi-laulaja Juha Virtanen sekä basisti Jusa Löytökorpi. Muu miehistö on täydennetty osaavilla soittomiehillä, joilta löytyy kokemusta muun muassa Rytmihäiriöstä ja Murenasta. Lisäksi albumin materiaali on monelta osin tuttua bändin alkutaipaleelta, sillä samoja ralleja veivattiin jo viime vuosituhannen puolella. Tämän ansiosta yhtyeen meuhkaamisessa tuoksuu miellyttävällä tavalla vanhan koulukunnan rässikiihdyttely, joka onnistuu silti välttämään fiiliksen päälle liimatusta retroilusta.
Old School Killspree on tasavahva kokonaisuus. Kahdeksan kappaletta käsittävä albumi on täynnä vauhdikasta, välillä kimurantiksi äityvää riffihuumaa, joka parhaimpina hetkinä rymistelee päälle kuin vimmainen hirvi. Toimivimmillaan kappaleet ovat erinomaisia rässirykäisyjä, vaikka sekaan on eksynyt muutama tasapaksumpikin veto. Muistettavimpien kipaleiden joukkoon kohoavat kiekon käynnistävä Dying Time, yhtyeen nimibiisi The Hirvi sekä raivokas Vihan päivä. Eivätkä ne heikommatkaan siivut suuremmin kokonaisuutta pilaa. Se, mikä hävitään laadussa, paikataan tinkimättömällä asenteella.
The Hirvi erottuu edukseen uudelleen aktivoituneiden bändien joukosta. Jos etukäteen paluu tuntui kyseenalaiselta, voi bändin debyyttialbumin kuunneltuaan heittää epäilykset romukoppaan. Yhtyeen järkkymättömällä visiolla luotu musiikki on viihdyttävää ja livekäytössä materiaali toimii epäilemättä ensiluokkaisesti. Suurimmaksi mielenkiinnon kohteeksi nousee jatkoa ajatellen se, miten The Hirvi aikoo toimintaansa jatkaa. Nyt aiemmat demotukset on saatu purettua albumimuotoon, joten jatkossa on kiinnostavaa nähdä, miten sävellyshommat lähtevät käyntiin täysin puhtaalta pöydältä. Vaan jos touhu jatkuu yhtä hyvällä tasolla, voi tulevaisuuteen suhtautua luottavaisin mielin. Old School Killspree on hyvä rässilevy.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti